lauantai 18. syyskuuta 2010

"It's always more than just a dream..."

Ahh, studiotekniikan kurssi oli kyllä aivan mahtava! Tuli sellanen kiva fiilis, että vois oikeesti tehdäkin niitä omia biisejä ja ois niin kiva päästä sellaselle kivalle pikkustudiolle niitä nauhottamaan :) Mutta kestää vielä kauan ennen kun tuo toive toteutuu. Sillä aikaa voiskin oikeesti opetella soittamaanki jotain :''D

Eli me siis soitettiin siellä studiolla kaks biisiä: Leevi & The Leevingsin Matkalla Motowniin (olin bassossa ja lauloin) ja Kaupunginorkesterin Anssi Ei Osaa Tanssia (hyvin pieni ja mitätön lauluosuus). Motownissa se basso juttu meni ekalla ihan päin helvettiä, mutta toisella soittokerralla se oli jo ihan kuunneltavaa, että vaan muutama virhe pisti silleen ikävästi korvaan, mutta ne on onneks helppo miksata pois :) Laulut meni ihan mukavasti kans, että ei mitään valittamista loppujen lopuksi sitten ollut.

Nyt pitäis rueta lukemaan koeviikkoa varten maantietoa. Ei vaan kyllä yhtään huvittais... -.-''

*******

"Ja pihvinuijaksi käy vellikauha
Spagetiksi pelkkä kanttinauha
Säilyy järkkymätön mielenrauha
Kun ei piittaa riskeistä

Voi kakun koristeeksi saippuaa vuolla
Ja ruokamyrkytykseen kaikki kuolla
Kun jälkiruuaksi saa lautaset nuolla
Niin päästään tiskeistä..."

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

"My loveletter to nobody..."

Moikka vaan kaikki pitkästä aikaa :)

En ole kirjoittanut tänne kuukausiin, ja jos rehellisiä ollaan, en enää edes muistanut tämän blogin olemassa oloa. Se on sinänsä outoa, sillä ennen tämä oli hyvinkin keskeinen osa elämääni. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että tämä on unohtunut, sillä minulla on ollut niin paljon kaikkea muuta mietittävää.

Mutta tosiaan, syksy on tullut. Ja minä olen onnellisesti täällä uudessa koulussa Pihtiputaalla. Tutustuin uusiin tosi kivoihin ihmisiin jo heti ekana päivänä, kun he tulivat tokkimään minua olkapäähän ja pyysivät kanssaan istumaan :) Olin täällä heti kuin kotonani, yllätyin itsekin kuinka avoimesti pystyin näiden uusien ihmisten seurassa olemaan. Luulin, että olisin ollut kauhean hiljainen ja syrjään vetäytyvä aluksi, mutta onneksi en ollutkaan :''D

Nämä ihmiset on tosi mukavia ja heidän kanssaan on aivan järjettömän hauskaa. Meissä on niin paljon yhteistä ja me ymmärrämme toisiamme todella hyvin. On hienoa huomata kuuluvansa joukkoon :)

Musalinjallakin on kivaa, vaikka välillä tuntuukin, että se opettaja ei oikein osaa opettaa, mutta ryhmähenki on todella hyvä ja se korvaa kaiken muun. Ja onhan se todella vaativaa esim. nyt opetella soittamaan bassoa, kun ei ole kuin kaksi kertaa aikaisemmin kyseiseen soittimeen koskenut :''D Mutta harjoittelemallahan sitä oppii parhaiten.

Yhteenvetona voisinkin siis sanoa, että hetkeäkään en kadu päätöstäni lähteä tänne. Tunnen oloni täällä niin paljon kodikkaammaksi ja minusta oikeasti tuntuu, että kuulun tänne. Ja vaikka minulla on kauhean kova ikävä kaikkia entisiä kavereitani, niin näin on kuitenkin parempi kaikkien kannalta.




*******

"Born from silence, silence full of it
A perfect concert my best friend
So much to live for, so much to die for
If only my heart had a home

Sing what you can't say
Forget what you can't play
Hasten to drown into beautiful eyes
Walk within my poetry, this dying music
- My loveletter to nobody

Never sigh for better world
It's already composed, played and told
Every thought the music I write
Everything a wish for the night

Wrote for the eclipse, wrote for the virgin
Died for the beauty the one in the garden
Created a kingdom, reached for the wisdom
Failed in becoming a god

Never sigh for better world
It's already composed, played and told
Every thought the music I write
Everything a wish for the night..."

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

I will fight...

Here I come, bitches... :''D

Juuh, perjantaina sitten menen käymään siellä uudella koulullani vierailukäynnillä. Voitte vaan kuvitella kuinka minua jännittää. Toisaalta en malta odottaa, että olisi jo syksy. Ja tavallaan minulla on hyvin haikea fiilis juuri nyt. Tuntuu oudolta jättää tämä kaikki taakse, kaikki muistot ja ihmiset, nämä maisemat, joita olen katsellut koko ikäni. Mutta joskushan sitä on lähdettävä ja tiedän tämän olevan hyväksi minulle.

Duh, pitäisi varmaankin läksyt tehdä jossain vaiheessa, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi. Olen vaan laulanut ja opetellut soittamaan kitaraa. Lenkilläkään en ole viitsinyt käydä, koska siellä sataa koko ajan... Jännittää se uskonnon uusinnan tulos, toivottavasti edes vähän parempi tulee. Mutta jooh, mikäs tässä, huomenna on onneksi kaksi ensimmäistä tuntia musiikkia =) Saa taas laulaa ja hakata rumpuja :''D

*******

"I will fight, one more fight
Don't break down in front of me.
I will fight, when you fight
I am not the enemy.
I will try one last time
Are you listening to me?
I will fight, the last fight
I am not your enemy.

Everyone is sick of caring
No silver lining on the cloud that covers you
Let it pour and soak you through

No hope, just desperation
So sit and wait for death
And pray it takes you soon.
The addiction's taking you.

Can you see me through bloodshot eyes (bloodshot eyes)
Should I fight for what is right or let it die?
Now I'm choking on force fed lies
Do I fight or let it die?"

http://www.youtube.com/watch?v=R2BAW2FAndA

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Bad romance...

Ja mitähän helvettiä minä taas oikein teen??

Eihän tässä ole mitään järkeä. Pää menee sekaisin. En edes tunne mitään sitä kohtaan, joten miksi sitten sotken kaiken sen takia? Siis kyllähän minä olen jo siihen tottunut, että olen aina se toinen. Hätävara, korvike, syrjähyppy. Mutta miksi en tee asialle mitään? Miksi en lopeta tätä vielä kun voin?

Tekisi mieli vain huutaa. En löydä kunnollisia sanoja kuvaamaan tunnettani juuri nyt. Se on liian vaikeaa. Miksi en osaa lopettaa? Miksi en osaa sanoa ei?

Tietenkin olisi ihanaa, jos olisi joku, joka rakastaa ja on lähellä. Pelkkä läheisyyskin riittäisi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ilman rakkautta. Ja sehän siinä onkin; en rakasta, en tunne mitään. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että tällä kertaa ei ole sitä vaaraa, että minun sydämeni särkyisi.

Tai ehkä se on jo niin rikki, ettei sitä voi enää rikkoa enempää...

*******
"I want your horror

I want your design

‘Cause you’re a criminal
As long as your mine
I want your love
Love-love-love
I want your love, uhh


I want your psycho

Your vertigo stick

Want you in my room

When your baby is sick

I want your love

Love-love-love

I want your love

Love-love-love

I want your love


You know that I want you

And you know that I need you
(‘Cause I’m a freak bitch, baby!)
I want it bad

Your bad romance


I want your loving

And I want your revenge

You and me could write a bad romance

I want your loving

All your love is revenge

You and me could write a bad romance..."

perjantai 2. huhtikuuta 2010

All my life I've kept on waiting...

Outoa tämä elämä.

Minulla on ollut hassun onnellinen olo parin viime päivän ajan. Sen täytyy johtua siitä, että minä taidan todella päästä täältä pois. Epätodellista. Niin kauan olen tahtonut kauas täältä ja nyt se on mahdollista. Uskomatonta..!

Olin karkumatkallani vain yhden päivän. Kotona oli sitten kunnon huudot, mutta sainpahan puhuttua suuni puhtaaksi ja kerrottua mitä todella elämältäni haluan. Ja näin ollen he päästävät minut pois. Viimeinkin.

En muista milloin olisin ollut näin iloinen näin pitkään. Ruokahalukin on alkanut pikkuhiljaa palata, vaikka en koulussa vielä syökään mitään. Kotona syön melkein normaalisti. Lenkillä käyn kuitenkin kuten ennenkin. Ja olen jaksanut lukea koeviikkoa varten, mikä on todella hienoa, sillä en yleensä koskaan jaksa.

Kaikki tuntuu muutenkin menevän paremmin. En jaksa murehtia mistään, sillä tiedän, että sillä ei ole enää mitään merkitystä. Minä pääsen pois. Voin viimein aloittaa aivan alusta. Saan mahdollisuuden toteuttaa unelmani.

*******

"I keep writing to myself these letters, guidance, reminders about the things that keep me awake during these nights when I should probably be asleep
I've always been expecting someone else to be there for me
Telling me what I'm really supposed to do with this pathetic life
Giving away the chance to fulfill my dreams
At some point I was realizing that I am never going to be able to forgive myself
if I go on with my life like this
Selfishness, my way to escape the unhappiness

I felt my sins through my skin
I'm ready for salvation not falling down with these thoughts I keep worrying
All my life I've kept on waiting

I followed my scripts, got written in my body with my own blueprints:
"I found what I came looking for. I won't let, I will never let the past come between me and my happiness" At this point I realized that I am never going to be able to forgive myself
If my life is going to end up like this
Then I cannot dream a single dream anymore
I keep wondering what is wrong with me if I cannot dream a single dream anymore

Can't you see? we should not grieve
We all need a brand new beginning
Try so hard to save my soul..."

maanantai 29. maaliskuuta 2010

"Brand new beginning..."

Minä häivyn nyt.

Että heihei vaan kaikki pikkuiset peikkoset! Nähdään taas sitten joskus, en tiedä milloin. Minä pärjään kyllä, ihan varmasti, älkää olko huolissanne. Saa soitella ♥

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Isn't someone missing me...?

Please, please forgive me...

En kohta enää oikeasti jaksa tätä paskaa. Taistelen joka helvetin hetki poislähtemisen halua vastaan. Joku päivä minä vielä lähdenkin, tiedän sen. En vain yksinkertaisesti jaksa.

Tekin.
Olitte joskus todella hyviä ystäviäni. Mutta nyt te vain vittuilette minulle kaikesta, vaikka tiedätte, että minulla on muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa. Tidän, etten ole täydellinen ja että käytökseni on mielestänne varmasti typerää, mutta ettekö voisi antaa anteeksi? Olen liian heikko yrittääkseni olla järkevä...


Söin viimeksi lauantaina eli suunnilleen kahteen päivään en ole syönyt mitään. Olen vain juonut kahvia, vettä ja teetä. Ei ole nälkä, ei yhtään. Enkä aio syödä koko viikolla mitään. Tiedän, että pystyn siihen. Aivan varmasti pystyn. Näytän kaikille, että pystyn. Ja sitten olen vielä toisenkin viikon syömättä. Ja kolmannen. Niin kauan kuin vain mahdollista. Katsotaan sitten kuka on kaunis!

Monestikohan meinasin tänäänkin pyörtyä? Sekosin laskuista puolenpäivän jälkeen... Kädet ja jalat tärisee koko ajan. Hengittäminen on vaikeaa. Ahdistaa. Pelkkä ruoan hajukin oksettaa. Jalat ei kanna.

Sitten, kun en ole enää täällä, älkää vaivautuko olemaan huolissaan. Teillä oli mahdollisuus olla tukenani, mutta nyt se on mennyttä. Kai te tiedätte, että olen onnellinen ihan missä tahansa muualla kuin täällä? Jos jään, tapan itseni ennen pitkää. Tämä paikka ei vain ole minua varten. Kuihdun kasaan ja menetän viimeisenkin toivon rippeeni. Lyhistyn ja unohdan kuka todella olen. Te ette voi pelastaa minua, joten antakaa minun mennä...

*******
"
Please, please forgive me,

But I won't be home again.

Maybe someday you'll look up,

And, barely conscious, you'll say to no one:

"Isn't something missing?"


You won't cry for my absence, I know -

You forgot me long ago.

Am I that unimportant...?

Am I so insignificant...?

Isn't something missing?

Isn't someone missing me?


Even though I'm the sacrifice,

You won't try for me, not now.

Though I'd die to know you love me,
I'm all alone.

Isn't someone missing me?


Please, please forgive me,

But I won't be home again.

I know what you do to yourself,
I breathe deep and cry out,

"Isn't something missing?

Isn't someone missing me?"


And if I bleed, I'll bleed,

Knowing you don't care.
And if I sleep just to dream of you

I'll wake without you there,
Isn't something missing?
Isn't something..."