Bad romance...

Ja mitähän helvettiä minä taas oikein teen??

Eihän tässä ole mitään järkeä. Pää menee sekaisin. En edes tunne mitään sitä kohtaan, joten miksi sitten sotken kaiken sen takia? Siis kyllähän minä olen jo siihen tottunut, että olen aina se toinen. Hätävara, korvike, syrjähyppy. Mutta miksi en tee asialle mitään? Miksi en lopeta tätä vielä kun voin?

Tekisi mieli vain huutaa. En löydä kunnollisia sanoja kuvaamaan tunnettani juuri nyt. Se on liian vaikeaa. Miksi en osaa lopettaa? Miksi en osaa sanoa ei?

Tietenkin olisi ihanaa, jos olisi joku, joka rakastaa ja on lähellä. Pelkkä läheisyyskin riittäisi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ilman rakkautta. Ja sehän siinä onkin; en rakasta, en tunne mitään. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että tällä kertaa ei ole sitä vaaraa, että minun sydämeni särkyisi.

Tai ehkä se on jo niin rikki, ettei sitä voi enää rikkoa enempää...

*******
"I want your horror
I want your design
‘Cause you’re a criminal
As long as your mine
I want your love
Love-love-love
I want your love, uhh

I want your psycho
Your vertigo stick
Want you in my room
When your baby is sick
I want your love
Love-love-love
I want your love
Love-love-love
I want your love

You know that I want you
And you know that I need you
(‘Cause I’m a freak bitch, baby!)
I want it bad
Your bad romance

I want your loving
And I want your revenge
You and me could write a bad romance
I want your loving
All your love is revenge
You and me could write a bad romance..."

All my life I've kept on waiting...

Outoa tämä elämä.

Minulla on ollut hassun onnellinen olo parin viime päivän ajan. Sen täytyy johtua siitä, että minä taidan todella päästä täältä pois. Epätodellista. Niin kauan olen tahtonut kauas täältä ja nyt se on mahdollista. Uskomatonta..!

Olin karkumatkallani vain yhden päivän. Kotona oli sitten kunnon huudot, mutta sainpahan puhuttua suuni puhtaaksi ja kerrottua mitä todella elämältäni haluan. Ja näin ollen he päästävät minut pois. Viimeinkin.

En muista milloin olisin ollut näin iloinen näin pitkään. Ruokahalukin on alkanut pikkuhiljaa palata, vaikka en koulussa vielä syökään mitään. Kotona syön melkein normaalisti. Lenkillä käyn kuitenkin kuten ennenkin. Ja olen jaksanut lukea koeviikkoa varten, mikä on todella hienoa, sillä en yleensä koskaan jaksa.

Kaikki tuntuu muutenkin menevän paremmin. En jaksa murehtia mistään, sillä tiedän, että sillä ei ole enää mitään merkitystä. Minä pääsen pois. Voin viimein aloittaa aivan alusta. Saan mahdollisuuden toteuttaa unelmani.

*******

"I keep writing to myself these letters, guidance, reminders about the things that keep me awake during these nights when I should probably be asleep
I've always been expecting someone else to be there for me
Telling me what I'm really supposed to do with this pathetic life
Giving away the chance to fulfill my dreams
At some point I was realizing that I am never going to be able to forgive myself
if I go on with my life like this
Selfishness, my way to escape the unhappiness

I felt my sins through my skin
I'm ready for salvation not falling down with these thoughts I keep worrying
All my life I've kept on waiting

I followed my scripts, got written in my body with my own blueprints:
"I found what I came looking for. I won't let, I will never let the past come between me and my happiness" At this point I realized that I am never going to be able to forgive myself
If my life is going to end up like this
Then I cannot dream a single dream anymore
I keep wondering what is wrong with me if I cannot dream a single dream anymore

Can't you see? we should not grieve
We all need a brand new beginning
Try so hard to save my soul..."