"It's always more than just a dream..."

Ahh, studiotekniikan kurssi oli kyllä aivan mahtava! Tuli sellanen kiva fiilis, että vois oikeesti tehdäkin niitä omia biisejä ja ois niin kiva päästä sellaselle kivalle pikkustudiolle niitä nauhottamaan :) Mutta kestää vielä kauan ennen kun tuo toive toteutuu. Sillä aikaa voiskin oikeesti opetella soittamaanki jotain :''D

Eli me siis soitettiin siellä studiolla kaks biisiä: Leevi & The Leevingsin Matkalla Motowniin (olin bassossa ja lauloin) ja Kaupunginorkesterin Anssi Ei Osaa Tanssia (hyvin pieni ja mitätön lauluosuus). Motownissa se basso juttu meni ekalla ihan päin helvettiä, mutta toisella soittokerralla se oli jo ihan kuunneltavaa, että vaan muutama virhe pisti silleen ikävästi korvaan, mutta ne on onneks helppo miksata pois :) Laulut meni ihan mukavasti kans, että ei mitään valittamista loppujen lopuksi sitten ollut.

Nyt pitäis rueta lukemaan koeviikkoa varten maantietoa. Ei vaan kyllä yhtään huvittais... -.-''

*******

"Ja pihvinuijaksi käy vellikauha
Spagetiksi pelkkä kanttinauha
Säilyy järkkymätön mielenrauha
Kun ei piittaa riskeistä

Voi kakun koristeeksi saippuaa vuolla
Ja ruokamyrkytykseen kaikki kuolla
Kun jälkiruuaksi saa lautaset nuolla
Niin päästään tiskeistä..."

"My loveletter to nobody..."

Moikka vaan kaikki pitkästä aikaa :)

En ole kirjoittanut tänne kuukausiin, ja jos rehellisiä ollaan, en enää edes muistanut tämän blogin olemassa oloa. Se on sinänsä outoa, sillä ennen tämä oli hyvinkin keskeinen osa elämääni. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että tämä on unohtunut, sillä minulla on ollut niin paljon kaikkea muuta mietittävää.

Mutta tosiaan, syksy on tullut. Ja minä olen onnellisesti täällä uudessa koulussa Pihtiputaalla. Tutustuin uusiin tosi kivoihin ihmisiin jo heti ekana päivänä, kun he tulivat tokkimään minua olkapäähän ja pyysivät kanssaan istumaan :) Olin täällä heti kuin kotonani, yllätyin itsekin kuinka avoimesti pystyin näiden uusien ihmisten seurassa olemaan. Luulin, että olisin ollut kauhean hiljainen ja syrjään vetäytyvä aluksi, mutta onneksi en ollutkaan :''D

Nämä ihmiset on tosi mukavia ja heidän kanssaan on aivan järjettömän hauskaa. Meissä on niin paljon yhteistä ja me ymmärrämme toisiamme todella hyvin. On hienoa huomata kuuluvansa joukkoon :)

Musalinjallakin on kivaa, vaikka välillä tuntuukin, että se opettaja ei oikein osaa opettaa, mutta ryhmähenki on todella hyvä ja se korvaa kaiken muun. Ja onhan se todella vaativaa esim. nyt opetella soittamaan bassoa, kun ei ole kuin kaksi kertaa aikaisemmin kyseiseen soittimeen koskenut :''D Mutta harjoittelemallahan sitä oppii parhaiten.

Yhteenvetona voisinkin siis sanoa, että hetkeäkään en kadu päätöstäni lähteä tänne. Tunnen oloni täällä niin paljon kodikkaammaksi ja minusta oikeasti tuntuu, että kuulun tänne. Ja vaikka minulla on kauhean kova ikävä kaikkia entisiä kavereitani, niin näin on kuitenkin parempi kaikkien kannalta.

*******

"Born from silence, silence full of it
A perfect concert my best friend
So much to live for, so much to die for
If only my heart had a home

Sing what you can't say
Forget what you can't play
Hasten to drown into beautiful eyes
Walk within my poetry, this dying music
- My loveletter to nobody

Never sigh for better world
It's already composed, played and told
Every thought the music I write
Everything a wish for the night

Wrote for the eclipse, wrote for the virgin
Died for the beauty the one in the garden
Created a kingdom, reached for the wisdom
Failed in becoming a god

Never sigh for better world
It's already composed, played and told
Every thought the music I write
Everything a wish for the night..."

I will fight...

Here I come, bitches... :''D

Juuh, perjantaina sitten menen käymään siellä uudella koulullani vierailukäynnillä. Voitte vaan kuvitella kuinka minua jännittää. Toisaalta en malta odottaa, että olisi jo syksy. Ja tavallaan minulla on hyvin haikea fiilis juuri nyt. Tuntuu oudolta jättää tämä kaikki taakse, kaikki muistot ja ihmiset, nämä maisemat, joita olen katsellut koko ikäni. Mutta joskushan sitä on lähdettävä ja tiedän tämän olevan hyväksi minulle.

Duh, pitäisi varmaankin läksyt tehdä jossain vaiheessa, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi. Olen vaan laulanut ja opetellut soittamaan kitaraa. Lenkilläkään en ole viitsinyt käydä, koska siellä sataa koko ajan... Jännittää se uskonnon uusinnan tulos, toivottavasti edes vähän parempi tulee. Mutta jooh, mikäs tässä, huomenna on onneksi kaksi ensimmäistä tuntia musiikkia =) Saa taas laulaa ja hakata rumpuja :''D

*******

"I will fight, one more fight
Don't break down in front of me.
I will fight, when you fight
I am not the enemy.
I will try one last time
Are you listening to me?
I will fight, the last fight
I am not your enemy.

Everyone is sick of caring
No silver lining on the cloud that covers you
Let it pour and soak you through

No hope, just desperation
So sit and wait for death
And pray it takes you soon.
The addiction's taking you.

Can you see me through bloodshot eyes (bloodshot eyes)
Should I fight for what is right or let it die?
Now I'm choking on force fed lies
Do I fight or let it die?"

http://www.youtube.com/watch?v=R2BAW2FAndA

Bad romance...

Ja mitähän helvettiä minä taas oikein teen??

Eihän tässä ole mitään järkeä. Pää menee sekaisin. En edes tunne mitään sitä kohtaan, joten miksi sitten sotken kaiken sen takia? Siis kyllähän minä olen jo siihen tottunut, että olen aina se toinen. Hätävara, korvike, syrjähyppy. Mutta miksi en tee asialle mitään? Miksi en lopeta tätä vielä kun voin?

Tekisi mieli vain huutaa. En löydä kunnollisia sanoja kuvaamaan tunnettani juuri nyt. Se on liian vaikeaa. Miksi en osaa lopettaa? Miksi en osaa sanoa ei?

Tietenkin olisi ihanaa, jos olisi joku, joka rakastaa ja on lähellä. Pelkkä läheisyyskin riittäisi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ilman rakkautta. Ja sehän siinä onkin; en rakasta, en tunne mitään. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että tällä kertaa ei ole sitä vaaraa, että minun sydämeni särkyisi.

Tai ehkä se on jo niin rikki, ettei sitä voi enää rikkoa enempää...

*******
"I want your horror
I want your design
‘Cause you’re a criminal
As long as your mine
I want your love
Love-love-love
I want your love, uhh

I want your psycho
Your vertigo stick
Want you in my room
When your baby is sick
I want your love
Love-love-love
I want your love
Love-love-love
I want your love

You know that I want you
And you know that I need you
(‘Cause I’m a freak bitch, baby!)
I want it bad
Your bad romance

I want your loving
And I want your revenge
You and me could write a bad romance
I want your loving
All your love is revenge
You and me could write a bad romance..."

All my life I've kept on waiting...

Outoa tämä elämä.

Minulla on ollut hassun onnellinen olo parin viime päivän ajan. Sen täytyy johtua siitä, että minä taidan todella päästä täältä pois. Epätodellista. Niin kauan olen tahtonut kauas täältä ja nyt se on mahdollista. Uskomatonta..!

Olin karkumatkallani vain yhden päivän. Kotona oli sitten kunnon huudot, mutta sainpahan puhuttua suuni puhtaaksi ja kerrottua mitä todella elämältäni haluan. Ja näin ollen he päästävät minut pois. Viimeinkin.

En muista milloin olisin ollut näin iloinen näin pitkään. Ruokahalukin on alkanut pikkuhiljaa palata, vaikka en koulussa vielä syökään mitään. Kotona syön melkein normaalisti. Lenkillä käyn kuitenkin kuten ennenkin. Ja olen jaksanut lukea koeviikkoa varten, mikä on todella hienoa, sillä en yleensä koskaan jaksa.

Kaikki tuntuu muutenkin menevän paremmin. En jaksa murehtia mistään, sillä tiedän, että sillä ei ole enää mitään merkitystä. Minä pääsen pois. Voin viimein aloittaa aivan alusta. Saan mahdollisuuden toteuttaa unelmani.

*******

"I keep writing to myself these letters, guidance, reminders about the things that keep me awake during these nights when I should probably be asleep
I've always been expecting someone else to be there for me
Telling me what I'm really supposed to do with this pathetic life
Giving away the chance to fulfill my dreams
At some point I was realizing that I am never going to be able to forgive myself
if I go on with my life like this
Selfishness, my way to escape the unhappiness

I felt my sins through my skin
I'm ready for salvation not falling down with these thoughts I keep worrying
All my life I've kept on waiting

I followed my scripts, got written in my body with my own blueprints:
"I found what I came looking for. I won't let, I will never let the past come between me and my happiness" At this point I realized that I am never going to be able to forgive myself
If my life is going to end up like this
Then I cannot dream a single dream anymore
I keep wondering what is wrong with me if I cannot dream a single dream anymore

Can't you see? we should not grieve
We all need a brand new beginning
Try so hard to save my soul..."

"Brand new beginning..."

Minä häivyn nyt.

Että heihei vaan kaikki pikkuiset peikkoset! Nähdään taas sitten joskus, en tiedä milloin. Minä pärjään kyllä, ihan varmasti, älkää olko huolissanne. Saa soitella ♥

Isn't someone missing me...?

Please, please forgive me...

En kohta enää oikeasti jaksa tätä paskaa. Taistelen joka helvetin hetki poislähtemisen halua vastaan. Joku päivä minä vielä lähdenkin, tiedän sen. En vain yksinkertaisesti jaksa.

Tekin.
Olitte joskus todella hyviä ystäviäni. Mutta nyt te vain vittuilette minulle kaikesta, vaikka tiedätte, että minulla on muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa. Tidän, etten ole täydellinen ja että käytökseni on mielestänne varmasti typerää, mutta ettekö voisi antaa anteeksi? Olen liian heikko yrittääkseni olla järkevä...

Söin viimeksi lauantaina eli suunnilleen kahteen päivään en ole syönyt mitään. Olen vain juonut kahvia, vettä ja teetä. Ei ole nälkä, ei yhtään. Enkä aio syödä koko viikolla mitään. Tiedän, että pystyn siihen. Aivan varmasti pystyn. Näytän kaikille, että pystyn. Ja sitten olen vielä toisenkin viikon syömättä. Ja kolmannen. Niin kauan kuin vain mahdollista. Katsotaan sitten kuka on kaunis!

Monestikohan meinasin tänäänkin pyörtyä? Sekosin laskuista puolenpäivän jälkeen... Kädet ja jalat tärisee koko ajan. Hengittäminen on vaikeaa. Ahdistaa. Pelkkä ruoan hajukin oksettaa. Jalat ei kanna.

Sitten, kun en ole enää täällä, älkää vaivautuko olemaan huolissaan. Teillä oli mahdollisuus olla tukenani, mutta nyt se on mennyttä. Kai te tiedätte, että olen onnellinen ihan missä tahansa muualla kuin täällä? Jos jään, tapan itseni ennen pitkää. Tämä paikka ei vain ole minua varten. Kuihdun kasaan ja menetän viimeisenkin toivon rippeeni. Lyhistyn ja unohdan kuka todella olen. Te ette voi pelastaa minua, joten antakaa minun mennä...

*******
"Please, please forgive me,
But I won't be home again.
Maybe someday you'll look up,
And, barely conscious, you'll say to no one:
"Isn't something missing?"

You won't cry for my absence, I know -
You forgot me long ago.
Am I that unimportant...?
Am I so insignificant...?
Isn't something missing?
Isn't someone missing me?

Even though I'm the sacrifice,
You won't try for me, not now.
Though I'd die to know you love me,
I'm all alone.
Isn't someone missing me?

Please, please forgive me,
But I won't be home again.
I know what you do to yourself,
I breathe deep and cry out,
"Isn't something missing?
Isn't someone missing me?"

And if I bleed, I'll bleed,
Knowing you don't care.
And if I sleep just to dream of you
I'll wake without you there,
Isn't something missing?
Isn't something..."

All that's left of yesterday...

Hello, hello...

Mitä minä oikein teen? Ja miksi? Tuhoan itseni tarkoituksella. Onko siinä mitään järkeä? En usko, mutta en pysty muuttamaan itseäni, ehkä en edes halua. En edes yritä. Annan tämän kaiken ottaa vallan itsestäni tietämättä edes miksi. Se on säälittävää, tiedän.

Poltan, juon ja syön äidin reseptilääkkeitä. Hullua. Mielipuolista. Itsetuhoista. Mutta entä sitten? Mitä väliä? Juon oksentaakseni. Tänäänkin, ihan äsken. Pois vaan kaikki ruoka, pois minusta. Pois vaan kaikki kilot, pois ja äkkiä.

Yrittäkää ymmärtää, en voi sille mitään. En kelpaa näin, en ainakaan itselleni. Eivätkä teidän kauniit sananne, ääneen lausutut valheet, joita todeksi väitätte, auta minua lainkaan. Ette te minua voi pelastaa. Täällä ei ole minulle mitään...

Haluaisin jättää lukion kesken. Lopettaa. Mitä järkeä jatkaa, kun ei kiinnosta lainkaan? Mitä varten opiskelen, kun en edes halua koskaan vakituiseen työhön? Minä haluan vain elää. Täysillä. Nauttia joka hetkestä. Mutta täällä se ei ole mahdollista, tiedätte sen itsekin.

Ja jos minä nyt lähtisin, jäisittekö kaipaamaan? Pääsisitte kuitenkin lopulta yli ja elämä jatkuu. Mitä minun on väliä? Olen vain yksi mitätön ihminen muiden joukossa, en yhtään sen enempää. Kyllä teidän se pitäisi tietää.

Ja vaikka te kuinka haluaisitte auttaa, te ette voi pelastaa minua. Se mitä minä haluan, tarvitsen, on niin paljon enemmän kuin mitä te voisitte koskaan minulle antaa. Joten antakaa edes anteeksi minulle, olen heikko, tiedän sen. Olen yrittänyt niin kovasti, en vain jaksaisi enää.

Minun olisi pitänyt tietää, että tässä käy lopulta näin. En jaksa enää yrittää, taistella vastaan sitä, mikä valtaa ajatukseni. Olen menettänyt toivoni. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Voin aina esittää, että kaikki on hyvin, vaikkei niin olisikaan. Ja te uskotte sen. Uskotte, koska haluatte uskoa. Mutta te ette tiedä sitä, että en ole oikeasti enää täällä. Se henkilö, joka joskus olin, on kuollut. Olen enää hädin tuskin varjo siitä, mitä olin ennen, haalistunut valokuva täynnä valoisia kesäpäiviä ja iloisia muistoja. Mutta ne muistot satuttaa teitä, sillä syvällä sisimmässänne tiedätte, ettei mikään voi olla enää niin kuin ennen. Niitä hetkiä ja sitä ihmistä ei enää saada takaisin. Ne on menetetty, lopullisesti. Ja kaikki teidän yrityksenne ovat turhia, tuomittuja epäonnistumaan...

Minä tiedän, että haluat auttaa. Olen pahoillani, mutta et vaan voi. Haluaisin, että voisit, minä todella haluaisin. Jos vaan voisin pitää kiinni sinusta, ehkä jaksaisin. Mutta en voi. Se ei vaan mene niin, vaikka kuinka tahtoisin. Ja minä olen niin pahoillani siitä, että en jaksa enää yrittää, sillä tiedän, että se satuttaa sinua. Sinä haluaisit minun olevan onnellinen, mutta en osaa enää. Onneni ei ole täällä, se on jossain muualla, en tiedä missä...

*******

"Playground school bell rings again
Rain clouds come to play again
Has no one told you she's not breathing?
Hello I'm your mind giving you someone to talk to
Hello

If I smile and don't believe
Soon I know I'll wake from this dream
Don't try to fix me, I'm not broken
Hello I am the lie living for you so you can hide
Don't cry

Suddenly I know I'm not sleeping
Hello I'm still here
All that's left of yesterday..."

Falling from my life...

Ihan helvetin huono olo...

Piti tänään lähteä aikasemmin koulusta, kun oli ihan kauheasti rytmihäiriöitä, pyörrytti ja oksetti. Ei ole olo yhtään parantunut vieläkään. Ja huomenna pitäisi hammaslääkäriin mennä jo kaheksalta ja sitten kouluun, en kyllä tiiä mitä siitäkin taas oikein tulee, pitäis varmaanki jäähä vaan kotiin, muttaku ei oikein huvittaisi. Ja yks ihminen yrittää saada minut menemään terkkarille puhumaan tästä minun huonosta olosta, mutta kun ei yhtään huvittaisi, kun koko paikka on niin ahistava ja vihaan sitä tyyppiä siellä... Ei mitenkään hehkeä olo...

Ja heikottaa muutenkin, kun en ole syönyt lähes mitään koko päivänä. Lenkilläkään en ole voinut käydä, kun on niin huono olo... Kauhean tylsää tämä tämmöinen.

Todennäköisesti joudun huomennakin lähtemään kesken päivän pois, on vähän sellainen olo. Kädet ja jalat tärisee ihan kauheesti koko ajan. Hengittäminenkin ahistaa jotenki oudosti... Mietin vaan, että eihän tämä vaan ole mitään kovin vakavaa kuitenkaan, kun suvussa on kuitenkin aika paljon kaiken maailman sydänsairauksia... Outoa tämä tämmöinen, kun en yleensä ole edes ikinä kipeänä. Jos rehellisiä ollaan niin vähän pelottaakin tämä, kun en tiedä mistä tämä oikein johtuu, kun voi olla tosiaan vakavaakin.

Googlen mukaan voisi olla jokin lisämunuaisen vajaatoiminta tai jotain... Pakko kai sinne terkkarille on sitten mennä... Damn...

*******

Falling from my life deep to the sea
Drowning from living to the depths of me
Like the water that burns in my lungs
And the light that slowly fades above me
I'm bleeding rivers and they carried me to the sea
Crushing in this pressure, turning to stone

Roots rip my flesh and fill my skull
As worms dance around my drowning body
Feasting for the one that has gone...
But I'm arriving, closing the door, ocean floor

It's just skin and bones...

Solisluut tuntuu selvemmin!

Suorastaan ihana olo, kun en ole syönyt paljon mitään koko päivänä. Heikottaa, mutta ei se haittaa! Koulussa oli kaksi tuntia sählyä poikien kanssa ja onnistuin peräti tekemään kaksi maalia putkeen. Poikien kanssa on muutenkin kivempi pelata.

Tavallaan tuntui oudolta, kun vasta nyt yksi kavereistani tajusi, etten syö koulussa mitään. Vasta nyt, vaikka tätä on jatkunut jo jotain puoli vuotta. Toisaalta ihan hyvä vain, eipähän ole ehtinyt valittaa asiasta, vaikkei kukaan siitä oikeastaan valitakaan.

Tavoitteenani on laihtua ainakin kymmenen kiloa kesän loppuun mennessä. Sinne on vielä jotain puoli vuotta aikaa. Kesällä on aikaa liikkua, eikä kukaan voi vahdata syömisiä. Voi vaan olla pihalla ja vältellä ruokaa.

*******

"Take a breath
I pull myself together
Just another step till I reach the door
You'll never know the way it tears me up inside to see you
I wish that I could tell you something
To take it all away

Sometimes I wish I could save you
And there're so many things that I want you to know
I won't give up till it's over
If it takes you forever I want you to know

When I hear your voice
Its drowning in a whisper
It's just skin and bones
There's nothing left to take
And no matter what I do I can't make you feel better
If only I could find the answer
To help me understand

Sometimes I wish I could save you
And there're so many things that I want you to know
I wont give up till it's over
If it takes you forever I want you to know

That if you fall, stumble down
I'll pick you up off the ground
If you lose faith in you
I'll give you strength to pull through
Tell me you won't give up cause I'll be waiting if you fall
Oh you know I'll be there for you

If only I could find the answer
To take it all away..."

Back to square one...

Olen taantunut...

Miten reilut kaksi vuotta kestänyt tunne, josta luulin jo päässeeni ylitse, voikaan niin yllättäen palata takaisin? Miten jonkun ihmisen seura voikaan nostaa mielialaa niin käsittämättömän paljon?

Olen kai menettänyt järkeni lopullisesti. Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Mutta kaipa se niin on, että kerran kun rakastuu, niin rakastaa aina. Vaikka pääsisikin yli, niin se tunne on silti aina olemassa. Se ei katoa, vaan hautautuu jonnekin syvälle sisimpään.

Onko minulla mitään mahdollisuutta? En tiedä, mutta minä todella toivon, että minulla olisi. Katsotaan joskus myöhemmin uudestaan. Tarkoittiko hän sitä tosissaan? En voi lakata miettimästä, josko sittenkin? Me ei saatu kunnon mahdollisuutta silloin. Ehkä, ehkä...

Minä tiedän, että sitä yhtä en voi saada. Turha edes yrittää enää, pitää vain päästä yli. Se ei voi olla niin vaikeaa, koska en ehtinyt pitää siitä edes puolta vuotta. Mutta tämä toinen, ei luoja, minä olen pitänyt hänestä siitä lähtien, kun opin hänet tuntemaan. Hänessä vain oli sitä jotakin. Ja on vieläkin.

En tiedä onko aivan järjetöntä ja typerää antaa itsensä ihastua uudelleen, mutta juuri nyt en jaksa välittää. Pitkästä aikaa hän käyttäytyy minua kohtaan aivan normaalisti ja se tuntuu ihanalta. Olen taas olemassa. Ja iloinen, mikä on outoa, sillä olin jo unohtanut miltä se tuntuu. Välillä mietin, olenko oikeasti seonnut ja että pitäisikö minun huolestua siitä, että olen näin iloinen. Se ei ole normaalia minulle...

*******

"Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

---

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään..."

One day your dreams may all come true...

Happy as hell...

Menen käymään sen minun ystäväni luona hiihtolomalla. En malta odottaa, että saan tavata kaikki ne hänen uudet ystävät, he vaikuttivat todella mukavilta :) Tuntuu hassulta, koska minusta on alkanut tuntua siltä, että kaikki voi sittenkin mennä parempaan suuntaan. Minulla on jo nyt paljon parempi olo. Ei ahdista niin paljon kuin ennen. Oli oikeasti ihanaa, kun puhuttiin eilen puhelimessa. Ja vielä ihanempaa oli se, että hän sanoi minua parhaaksi ystäväkseen, kun kertoi kavereilleen kenen kanssa puhuu. Siitä tuli niin ihanan lämmin olo. Olisin halunnut halata häntä.

Syömisetkin on mennyt oikeastaan aika hyvin parin viimepäivän osalta. Ja lenkillä olen jaksanut käydä ihan mukavasti. Kyllä se tästä lähtee käyntiin, lämpenisi nyt vaan vähän noi ilmat, että voisi vähän pidempää lenkkiä käydä heittämässä, kun nyt sinne jäätyy. Ja liikuntaa on onnellisesti tässäkin jaksossa, aloitetaan lentopallolla.

Tekis mieli taas kirjottaa jotain kehittävää. Ja soittaa ja laulaa. Ei vaan valitettavasti ole tässä jaksossa musiikkia... yhyy... No, pitää kotona jotain kehitellä =)

*******

"I've seen that look somewhere before
your sorrow is like an open door
you've been this way for much too long
somebody must have done you wrong
But one day the sun will shine on you
turn all your tears to laughterone day your dreams may all come true
one day the sun will shine on you

I've seen that look so many times
i know the sadness in your eyes
your life is like a wishing well
where it goes, only time will tell

But one day the sun will shine on you
turn all your tears to laughter
one day your dreams may all come true
one day the sun will shine on you

Say goodbye to the lonely nights
say goodbye to the northern lights
say goodbye to cold north winds
say goodbye to the autumn leaves..."

Illusion of beauty keeps us crawling...

Tylsyyttä ja turhautumista.

Ei mitään tekemistä. Pää lyö tyhjää. Ulkona on sairaan kylmä. Sisällä ei mitään tekemistä. Ei ole nälkä. Haluan lenkille.

Tapasin sen minun ystävän jo torstaina. Se oli jännää. Puhuttiin vähä kaikesta, kuulumisista ja muusta. Alku kankeuden jälkeen alkoi jo juttu sujua paremmin. Jotain neljä tuntia siinä sitten oleskeltiin. Tai pääasiassa käveltiin ympyrää Citymarketissa, katso ne työntekijöt varmaan ihmeissään, että mitä ihmettä nuo tuossa koko ajan ravaavat. Mutta kun pihalla oli niin kylmä, ettei siellä oikein kehdannut olla. Olettaisin, että se meni hyvin. Oikeastaan minulla oli ihan hauskaa. Naurettiinkin jonkun verran, se tuntui hyvältä. Juuri siltä kuin sen kuuluukin tuntua. Oikealta.

Ja nyt minulla on taas kauhea ikävä. Varsinkin, kun olen tylsiintynyt ja kotona oleminen ahdistaa. Äiti jää kohta sairauslomalle, en ole ihan varma miksi, ei kiinnosta. Ärsyttää vaan, kun se on koko ajan paikalla. Vihaan sitä ihmistä. Haluan pois täältä.

Yritän vähentää polttamista korkeintaan viiteen päivässä. Tähän asti se on pitänyt. Mutta jos on oikein paha vitutus päällä, saan polttaa seitsemän. En enempää. Mutta yritän kuitenkin pysyä siinä viidessä. Tänään on mennyt jo ne viisi, tekisi mieli lisää, mutta yritän olla polttamatta. Saa sitten nähdä miten siinä onnistun...

*******

"If these years go by
we all need mirrors
to remind us who we really are

ohh.. What have we done here?
ohh.. Anyone out there?
ohh.. Flare up if you dare
ohh.. Our weakness for welfare
Does anyone care?

The flawless law of karma can´t be written upside down
Illusion of beauty keeps us crawling
Still there´s one more why
In this world of cohesive minds
We count on that someone else will try..."

Hyvää omituisten ystävyyssuhteiden päivää 13.2

Olen iloinen, pitkästä aikaa.

Henkilö, joka oli paras ystäväni ykkösluokalta alkaen ja jonka kanssa välini menivät poikki reilu vuosi sitten, otti minuun yhteyttä tänään. Puhuttiin asioista ja kuulumisista. Luvattiin yrittää saada välit taas kuntoon, kun molemmilla on toisiaan kauhea ikävä. Sovittiin, että tavataan joku lauantai.

En muista milloin olisin ollut näin iloinen. En malta odottaa, että tapaan hänet. Hän oli minulle niin tärkeä, kuin sisko. Asia oli vaivannut minua niin kauheasti ja minulla on ollut niin syyllinen olo väliemme menemisestä. Olisi ihanaa, jos saisimme asiat selvitettyä ja voisimme olla taas kuin ennen.

Olin usein nähnyt sellaista unta, että sovimme välimme ja halaamme. Heräsin aina siihen, kun huomasin itkeväni ja suorastaan täriseväni enkä saanut enää unta.

Olin vain yrittänyt unohtaa koko asian, haudata sen jonnekin syvälle, mutta silti se oli jotenkin aina taustalla. Muistot kummittelivat ja tulin surulliseksi, kun muistin kuinka hauskaa meillä joskus oli yhdessä. Olimme erottamattomat. Teimme kaiken yhdessä. Ja, jos minulla oli tylsää, tiesin, että voisin aina mennä käymään hänen luonaan. Nyt hän asuu toisella paikkakunnalla enkä ole kuullut hänestä lähes mitään pitkään, pitkään aikaan.

Minulla on ikävä, kauhea ikävä...

*******

"I'm so happy. Cause today I found my friends.
They're in my head. I'm so ugly. But that's ok.
'Cause so are you. We've broke our mirrors.
Sunday morning. Is everyday for all I care.
And I'm not scared. Light my candles.
In a daze cause I've found god..."

So tell me, what should I do...?

Itkukohtaus koulussa...

Halipassipäivä. Se halaa kaikkia muita paitsi minua. Muistot valtaa pään. Ne ei lopeta kuiskintaansa, vaikka kuinka yritän. Ahdistaa. Itkettää. Se ei edes vilkaise minuun. En voi hengittää. Kyyneleet alkaa valua. Ei, ei, ei, ei... ei saa, ei voi. Ei taas. En jaksa, en halua. Kello soi sisälle. Potkaisen sitä jalkaan ovella. Se vilkaisee minuun nopeasti. Ryntään pois paikalta kyyneleet silmissä.

Paska olo. Jalkoja pistelee. Silmiä kirvelee. Yskittää. Ahdistaa. Oksettaa. Mä en jaksa, en enää. Kyllä mä tiedän, että se ei rakasta mua, mutta vois se ees kohdella mua niin kuin muitakin. Olla normaali. Mutta ei. Minua ei ole olemassakaan sen silmissä. Mä en oo sille mitään. En enää. Ja muistot tulee taas, ne piinaa minua loputtomasti. Muistan miltä tuntui, kun se katsoi minua syvälle silmiin. Muistan miltä sen käsi tuntui mun kädessä. Sen huulet mun huulilla...

Pakko päästä pois...

*******

"Ja mä poltan tupakan
ja sitten toisen tupakan 
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin 
ei kukaan soita minulle,
soittaisinko sinulle kun et kuitenkaan
pääsisi tulemaan ja makaan selälläni,
minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa 
Olen yksin tämän perjantain, 
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain..."

Can I ever change...?

Pistävää kipua vasemmassa jalassa...

Lähdin tänään koulusta tuntia aiemmin, koska oli huono olo. En ole varma johtuuko se siitä, että olen tulossa kipeäksi vai siitä, että en ollut polttanut vielä yhtäkään koko päivänä. Joka tapauksessa, kotiin tultuani poltin pari ja tuntui heti paljon paremmalta. Paitsi, että nyt ahdistaa ja yskittää ihan helvetisti. Vaikea hengittää. Oksettaa.

Välipala tauolla menin vessaan. Ahdisti. Itketti. Teki mieli raapia itseni verille. Kill ME. Ja nyt sattuu jalkaan ihan vitusti. Miksi? Miksi tein sen taas? Minun jalkani alkavat näyttää joltain epämääräiseltä kirjoitussotkulta...

En voi lakata miettimästä, miksi kukaan ei näytä olevansa huolissaan minusta, vaikka tietävät, etten syö lähes mitään. Osaanko muka tosiaan esittää niin hyvin iloista? Onko tekohymyni muka niin uskottava? Kun joku kertoo jonkin tyhmän jutun, minä nauran. Nauran, vaikkei minua naurattaisi. Eikö kukaan välitä...?

Todellisuudessa minulla on tyhjä olo. En tunne mitään. Paitsi itseinhoa, kaipausta, läheisyyden tarvetta, rakkautta... Mikään ei kiinnosta, väsyttää, olen turhautunut itseeni ja saamattomuuteeni. Pitäisi lukea kokeisiin ja tehdä fysiikan tutkimus, mutta en saa mitään aikaiseksi. Ja minä vihaan itseäni sen takia.

En ole tarpeeksi. En osaa mitään. Ainoa positiivinen asia pitkään aikaan oli se, että sain ysin musiikin kokeesta. Mutta se ei riitä. Miten voisikaan? En tiedä olenko vainoharhainen vai mitä, mutta minusta tuntuu, että kaikki katsovat minua oudosti. Arvostellen. Ja kun jotkut nauraa, kun kävelen ohi, tuntuu, kuin he nauraisivat minulle. Ja silloin haluaisin kuolla.

Ajattelen kuolemaan koko ajan. Se on pelottavaa, sillä olen tajunnut kuinka helppoa itsensä tappaminen todella onkaan.
Kun kävelen keittiön ohi ja näen kaikki ne veitset, ajattelen kuinka jokin niistä painautuisi ihoani vasten ja kuinka punainen neste valuisi käsivarsiani pitkin ja tajuntani sumenisi hitaasti, ääriviivat hämärtyisivät...
Kun käyn tupakalla autokatoksessa, huomaan kattoa kannattelevan parrun ja voin melkein nähdä sen kirotun käyden. Kuvittelen käteni tekemässä solmua, ripustamassa itseäni sen jatkeeksi ja potkaisemassa korokkeen pois...
Kun näen rekan ajavan tiellä, mietin miltä tuntuisi, kun se iskeytyisi minuun 80km tuntinopeudella...
Kun käyn kylvyssä, mietin kauanko minun pitäisi pitää päätäni veden alla, jotten enää liikkuisi. Kauanko kestäisi ja miltä se tuntuisi. Keuhkot täyttyisivät vedellä ja paniikki valtaisi minut...
Kun näen lääkepurkin, mietin olisivatko ne tarpeeksi vahvoja, jotta niiden yliannostus riittäisi tappamaan minut...
Kun näen alkoholia, mietin paljonko sitä pitäisi juoda lääkkeiden kanssa...

En osaa lakata ajattelemasta noin. Minä haluan pois. Tämä ei ole mitään oikeaa elämää. Tämä en ole minä. Minun elämäni on jossain muualla. Enkä jaksa enää odottaa, että kaikki muuttuisi aikanaan paremmaksi, sillä niin ei ole tähänkään mennessä käynyt. Ei täällä. Jossain muualla ehkä...

*******

"Mirrors on the ceiling,
The pink champagne on ice
And she said "we are all just prisoners here,
of our own device"
And in the master's chambers,
They gathered for the feast
The stab it with their steely knives,
But they just can't kill the beast

Last thing I remember,
I was Running for the door
I had to find the passage back
To the place I was before
"relax," said the night man,
We are programmed to receive.
You can checkout any time you like,
But you can never leave...!"

Love & Hate...

Kuka minä olen?

En tiedä enää. En tunne enää itseäni. En ole kukaan tai mitään. En yhtään mitään. Vain yksi pieni mitätön varjo maailmankaikkeudessa...

Mitä minun on väliä?

Tuntuu, että puolet kavereistani on mieluummin jonkun muun seurassa kuin minun... Tunneillakin jään usein yksin, tai sitten minun pitää melkein väkipakolla tunkea niiden seuraan. Tuntuu kuin he katsoisivat minua vieroksuen, halveksuen. En ole kuin he. En ole kuin ennen. En ole edes varma olenko itseasiassa koskaan ollutkaan, ehkä olen vain valehdellut itselleni ja muille koko elämäni ajan.

Miksi?

Kipu tuntuu hyvältä. Se helpottaa, poistaa pahempaa kipua. Love ♥ & Hate x. Mitä minä sillä saavutan, että raavin ihoni verille kirjoittaakseni tai piirtääkseni sille jotain...? Tuntuuko minusta muka oikeasti paremmalta poltettuani melkein kokonaisen askin putkeen...?

Minä en usko itseeni enkä tulevaisuuteeni. En jaksa uskoa unelmiini enkä siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi aikanaan.

Minä tarvitsen jonkin syyn elää, jonkinlaisen päämäärän, jota kohti kulkisin, tavoitteen, jota kohti tähtäisin elämässäni.

Olen niin kyllästynyt vaeltamaan päämäärättömästi pimeässä, peläten itseäni. Ja joka ikinen heijastava pinta, joka paljastaa minut itselleni sellaisena kuin olen, muistuttaa minua siitä, mitä minä voisin olla. Ja joka kerta, kun painan viileän terän ihoani vasten, tunnen sen pistävän kivun sykkivän ihollani ja minä hymyilen. Ja, kun poltan ensimmäisen, sitten toisen ja kolmannenkin, nikotiini turruttaa kaiken kivun, mielihyvä valtaa minut.

Lopulta minä painan pääni tyynyyn ja nukahdan, mutta vielä ollessani aivan unen ja valveilla olon rajalla, minä ehdin toivoa etten koskaan enää heräisi...

Choice is yours...

Pitäis kai se elämä hankkia...

Tulin just parin tunnin lenkiltä... Ja miten kävikään, poltin matkalla viisitoista. Ei mene hyvin ei. Sehän on melkein kokonainen aski... ou god, pitäis tosiaan varmaan vähentää, nyt on vähän hutera olo...

Eilen ja tänään olin tosiaan isos koulutuksessa, sain poltettua siellä vain yhden, meinasin tulla hulluksi... Sain onneksi kuitenkin vältettyä lähes jokaisen ruokailun. Se on hyvä. Siellä syödään aina liikaa. Ärsyttävää.

Mutta joo... Nyt katson taas Housea. Kiva jakso...

Äääh, huomenna kouluun... Ei huvittaisi mennä. Mutta meillä on liikuntaa, mikä on hyvä juttu. Joten menen, kuten aina. En ole ollut poissa koulusta päivääkään neljään vuoteen. Siitä on tullut tavallaan pakkomielle: koulusta ei voi olla poissa. Ja hammaslääkäri aika pitäisi varata ennen kun unohdan.

Mutta jatkan nyt tota Housen kattomista...

*******

"Come as you are,
as you were,
as I want you to be.
As a friend,
as a friend,
as an old Enemy.

Take your time,
hurry up,
choice is yours,
don't be late.

Take a rest,
as a friend,
as an old memory..."

The truth can't be changed...

Ei mene hyvin ei...

Eilen poltin yhdeksän, toissapäivänä kahdeksan. Toka aski menossa ja vaan kaheksan jäljellä, ne menee varmaanki tänään... Pitäisköhän vähentää..? Varmaankin...

Mutta joojee, Cyber Shopin paketti oli tullu tänään :) Sain nämä ihanat mustat clip-on hiustenpidennykset (♥), venytyskorun korvaan, hopean värisen huulikorun ja kaksi sellaista jännää tribal korvarengasta :)

Tänään oli viimeinen tunti musiikkia. Me harjotellaan Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiä. Minä olen rummuissa. Eilen soitin kolme tuntia putkeen ja tänään vaan yhen. Mutta pointti on se, että olen koko ajan vaan varmempi siitä, että omat rummut on saatava...! Hihii... ^^

Tulin juuri laulutunnilta. Opettaja sanoi taas, että ääneni on vahvistunut todella paljon :) Ihana kuulla noin positiivista palautetta, kun se merkkaa minulla niin paljon. Laulan siellä Nightwishin Evaa ja Sonata Arctican Tallulahia ♥

Pitäis enkun sanoja vielä lukea ja muuta kivaa... lenkillekin vois-... pitäis lähteä... No joo... onhan tässä vielä koko yö aikaa...

(ei vittu, että tää viesti kuulostaa jotenki ylipirteen iloselta... ällöttää ihan... )

*******

"Minä muuraan sydämeni umpeen
Hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan
Opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja
Ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua
On aika jatkaa matkaansa

Ei ole valoa tunnelissa
Ei ole parempaa huomista
Ei mies tunne ylpeyttä
Vaan rypee itsesäälissä
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
Ja pyyhkii silmästä kyyneleen
Hän kiroaa synkän elämäänsä
Ennenkuin päättää päivänsä

Minä kylvän epätoivon siemeniä
Minä sammutan toivoni kipinöitä
Romahdus on kynnyksellä
Mielikuvitus on sen lääkkeenä..."

Toiset lähtee, toiset jää...

Salmiakki, tupakka, musiikki.

Siinä elämän tarkoitus. Mitä muuta sitä muka tarvitsee?

Sex, Drugs & Rock 'n Roll. Sillä mennään eteenpäin.

Kävin "lenkillä". Poltin neljä putkeen. Tuntuu hyvältä, liian hyvältä ollakseen totta. Se menee kyllä kohta oli. Veli tuli taas eilen yöllä kännissä kotiin, antoi yhden kaljan minullekin. Siinä sitten juotiin ja katsottiin Housen viidennen kauden jaksoja. Laatuaikaa sisarusten kesken, heh...

Huomenna kouluun. Ei vittu, en halua. En jaksa. Se on vaan sitä samaa taas. Pää hajoo, tulis jo kesä. Voisi lähteä vaikka jollekin festarille, en ole koskaan käynyt. Haluaisin. Ei helvetti, minä todellakin haluaisin! Pakko päästä kyllä tänä kesänä. Kuka lähtee mukaan?

Pitäisi laihtua. Taas ihan kauhean läski olo, oksettaa. Ei pitäis syödä...

Minun pitäisi vaan häipyä täältä...

*******
"Niin, sataa raskaat pisarat
puiden oksat taipuvat
ja sun päätäs maata kohti ajatukset painavat.
Telkkarissa kerrotaan,
kuinka painoo pudottaa
Uutisissa ollaa taantumasta hyvin huolissaan

Kysyt miksi kannattaa,
jäädä tänne jatkamaan
Mihin meitä tarvitaan,
kun kaikki oikea ja hyvä aina maahan poljetaan
Miks sen täytyi tehdä niin,
sen jota paljon rakastettiin.
Kysyt miksei mekin voitais lähteä jo täältä helvettiin

Toiset lähtee, toiset jää
Ne jää tänne yrittämään
tulla toimeen keskenään,
aivan kuin eilenkin.
Toiset lähtee, toiset jää
Katsotaanko huomisen sää

Niin pettymystään huutavat,
tositeeveen ipanat,
joilta kaikki puuttuu,
vaikka tavaraan ne hukkuvat
Sä et jaksa välittää
Et jaksais yrittää
Mut mä koitan sulle tän toisin tavoin selittää

Kahden täytyy kuljettaa
kolmannenkin puolesta
sitä soihtua, jolla voi hetken pimeyttä valaista
Täällä käynti kestää sen,
pienen silmänräpäyksen
joten avaa silmät, katso eteenpäin ennen kuin taas

Toiset lähtee, toiset jää
Ne jää tänne yrittämään
tulla toimeen keskenään,
aivan kuin eilenkin.
Toiset lähtee, toiset jää
Katsotaanko huomisen sää

Napsautus sormien,
saa jonkun aivan uuteen maailmaan tai hautansa taa
hänet vielä kohdataan,
sitä ennen kuitenkin on täällä vielä paljon kohdattavaa..."

Sometimes goodbye is a second chance...

Pakko päästä pois.

Minä jo luulin, ettei asiat tämän oudoimmiksi voisi enää muuttua, mutta kyllä näköjään voi... Pikkuserkku, joka on minun ikäinen, kertoi toissapäivänä tykkäävänsä minusta. Olin vähän silleen mitä helvettiä?? Mitä, miks, häh?? Mutta mikä oudointa, minulla oli aivan turta olo, se tieto ei koskettanut minua mitenkään. Se ei tuntunut miltään. Eilen olin sen ja sen äidin kanssa keilaamassa. Oli ihan hauskaa, vaikka hävisin. Mutta tuntui koko ajan kuin en olisi ollut läsnä, olin jonkin sumuverhon takana, en paikalla. Olin täysin turta.

Koulussakin olin perjantaina turta, vaikka hymyilinkin ja olin muutenkin iloisen oloinen. Mutta se johtui siitä, että en tuntenut mitään. Se yks ei katso minua, on kuin minua ei olisi olemassakaan. Se sattuu ja tuntuu aivan helvetin pahalta, mutta eilen en tuntenut mitään. En yhtään mitään.

Olen alkanut vakavasti harkita sitä, että vaan häivyn. Lähden ilmoittamatta kenellekään. Käyn vaan nostamassa rahat tilitä ja pakkaan vähän tavaroita mukaan ja häivyn. Enkä tule koskaan takaisin. Voisin vaikka lähteä ulkomaille. Jonnekin mistä minua ei varmana löydettäisi.

Minä haluan aloittaa alusta. Ihan alusta paikassa, jossa kukaan ei tunne minua. Täällä ei voi enää hengittää, tukehdun. Kaikki painaa minua alaspäin, hukun pohjattomaan tummaan mereen. Enkä jaksa enää taistella vastaan...

*******

"My eyes are open wide
And by the way, I made it
Through the day
I watched the world outside
By the way, I'm leaving out
Today

I just saw Hayley's comet
Shooting
Said why you always running
In place?
Even the man in the
Moon disappeared
Somewhere in the
Stratosphere

Tell my mother,
Tell my father
I've done the best I can
To make them realize
This is my life
I hope they understand
I'm not angry, I'm just saying
Sometimes goodbye
Is a second chance

Please don't cry
One tear for me
I'm not afraid of
What I have to say
This is my one and
Only voice
So listen close, it's
Only for today

I just saw Hayley's comet
Shooting
Said why you always running
In place?
Even the man in the
Moon disappeared
Somewhere in the
Stratosphere

Tell my mother,
Tell my father
I've done the best I can
To make them realize
This is my life
I hope they understand
I'm not angry, I'm just saying...
Sometimes goodbye
Is a second chance

Here's my chance
This is my chance..."

Alone in this fight...

Peilikuva ällöttää.

Voiko itseään vihata enempää? Teki oikeesti mieli oksentaa, kun äsken katsoin peiliin. Hyi helvetti, että näytän kamalalta! Tekis vaan helvetisti mieli hakata päätä seinään tai vaikka leikellä saksilla palasia pois. Ihan mitä vaan, että en näyttäis tältä.

Ja haluisin taas polttamaan, vaikka just tulin takasin sisälle. Siellä vaan on niin vitun kylmä, että ei oikein kehtais itteesä mennä palelluttamaan, vaikka mitäpä sillä oikeestaan on väliä. Tämä päivä oli oikeesti ihan kauhea. Minulla ei todellakaan ole tapana itkeä koulussa. Ei ikinä. Mutta tänään itkin, vähän kylläkin, mutta itkinpä kuitenkin. Ja mikä masentavinta, paljo ketään ei tuntunut paljoa liikuttavan. Enkun tunnillakin itkin, mutta kukaan ei huomannut, kaveritkin vain nauroivat toistensa jutuille eivätkä huomanneet mitään.

Ei ketään oikeesti kiinnosta, ei kukaan välitä. Olen kuin ilmaa kaikille. Ne ei jaksa enää yrittää, olen toivoton tapaus ja ne tietää sen. Turha yrittää auttaa, kun mikään ei auta kuitenkaan. Miks yrittää, kun se on turhaa kuitenkin, ajan haaskausta.

On kauhean läski olo, pitäis laihtua. Miks paino ei putoa, vaikka en syö lähes yhtään enää? Mikä siinä on, että minun pitää olla tällainen saatanan ryhävalas? Oksettaa...

Kaikki koulujutut painaa päälle. Ei jaksais kiinnostaa yhtään. Mitä varten minä edes opiskelen? Enhän minä tiedä, mitä elämältäni tahdon. Tai tiedän, mutta ei ne minun unelmat kuitenkaan koskaan toteudu, joten miksi vitussa edes yritän?! Tässä minun elämässä, joka ei edes tunnu elämältä enää, ei ole mitään järkeä, ei mitään iloa. Ehkä minä en edes halua elää enää. En ainakaan tällaista elämää. Minun pitäisi saada aloittaa ihan alusta jossain muualla, mutta olen jumissa täällä. Tekisin mitä vaan, että pääsisin pois.

*******

"She never slows down.
She doesn't know why but she knows that when she's all alone

feels like its all coming down
She won't turn around
The shadows are long and she fears if she cries that first tear

the tears will not stop raining down

So stand in the rain
Stand your ground
Stand up when it's all crashing down
You stand through the pain
You won't drown
And one day, whats lost can be found
You stand in the rain

She won't make a sound
Alone in this fight with herself and the fears whispering

if she stands she'll fall down
She wants to be found
The only way out is through everything she's running from

wants to give up and lie down..."

I'm in Kandyland, so don't save me...

Ihan sama, mitä väliä?

En oikeesti jaksa välittää enää. Minä kuolen vielä, jos jatkan näin, mutta en jaksa välittää. Ihan sama. Minulla on ihan helvetin paska olo nyt ja se tuntuu tavallaan ihan hyvältä, tosi hyvältä. Pyörryttää, oksettaa, mutta ei se haittaa.

Minä poltan, taas. Aloitin taas, oli ihan pakko, en kestä tätä elämää muuten. Kello ei ole vielä edes seitsemää aamulla, mutta olen polttanut jo kaksi. Eilen poltin neljä. Kesken koulupäivänkin kävin ruokavälkällä yhen polttamassa, oli pakko, pää ei olisi muuten kestänyt. Tuli niin hyvä olo, kun kävin. Vanhemmat tappaa minut, kun saavat tietää, mutta en välitä. Ne tappaa minut muutenkin, kun tilasin Soundin kysymättä niiltä lupaa, ihan sama.

Ihan sama.

Ja minä haluan rummut. Minä haluan jotain, mitä hakata ja mistä lähtee paljon ääntä. Rummut on just hyvät siihen. Ja muutenkin, ne on ihanat, haluan oppia soittamaan.

Olen säälittävä, ihan vitun säälittävä.

En jaksa välittä enää edes siitä, miten koulussa menee. En jaksa tehdä läksyjä enkä yhtään mitään. Ei mene hyvin, numerot tippuu, ihan varmasti, mutta en jaksa välittää. En vaan millään jaksa. Ei pysty.

Kädet tärisee ja heikottaa...

*******

"My butterfly, I’m happy when you’re with me.
You’re everything I need, and everything I see.
These broken wings, will guide our love through the sky.
And take us away from these nightmares

And these broken wings, they make you taste so sweet.

Candy canes and kisses when I fall asleep.
Rainbows and wishes, you take me away.
To another place, so far away.
So far away..."

'cause nothing else matters...

Väsyttää, pyörryttää, oksettaa...

En oikeasti osaa enää nukkua. Tällä viikolla en ole nukkunut lähes lainkaan. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunut yhtään, maanantai-tiistai välisenä nukuin 2 tuntia ja nyt viimeyönä 2½ tuntia. Enkä ole syönyt lähes mitään, eilenkin vain pari palaa leipää enkä ole kyllä tänäänkään sen kummempaa syönyt. Lisäksi minulla on vähän nuha, en tiedä onko sitten tämän unen- ja ruoanpuutteen syytä vai ihan muuten vaan...

Joo, ja päähän koskee, oksettaa, pyörryttää... Ei tunnu yhtään hyvältä. Läksyjä pitäisi tehdä ja muutenkin kouluun panostaa edes vähän enemmän, mutta ei vaan yhtään jaksa. Ei kiinnosta. Mitä väliä?

Ja jotkut sitten kyselee, että mikä minulla on ja valittavat, kun en syö ja käskevät nukkumaan kunnolla ymsyms... Se ottaa kyllä välillä aika helvetisti päähän. Eikö ne nyt vaan vois ymmärtää, että se ei vaan nyt mene ihan niin...! En minä voi pakottaa itseäni nukkumaan, en mä voi syödä, kun oksettaa. En mä voi hymyillä ja nauraa, kun sattuu niin helvetisti...

Ne ei ymmärrä, ei ne voi...

Ja kun sä vilkaiset mua vaan tosi nopeesti, käännät heti katsees, se sattuu vaan entistä enemmän. Mä kaipaan sun kosketustas niin helvetisti, enkä mä tiedä miten mä selviän, jos tää jatkuu näin. Mä tarviin sua, en mä kestä ilman. Sä tiedät kuinka tärkee sä oot mulle ja kuinka mä kaipaan sua joka helvetin hetki.

Sä tiedät miltä tää tuntuu. Sä tiedät, koska sä oot tuntenu sen itseki. Sä tiedät tän epätoivon, ku ei vaan millään enää jaksaisi tätä elämää. Sä tiedät, koska säki oot ollu täällä, reunalla.

Jos mä vaan voisin saada sut, mä en tarviis mitään muuta. Jos mä vaan saisin sut, mulla ois kaikki. Jos mä saisin sut, mä olisin onnellinen. Jos sä vaan oisit siinä ja pitäsit musta kiinni, halaisit etkä päästäis koskaan irti, mä antaisin itselleni luvan tuntea, rakastaa.

Mut mä oon yksin täällä. Ikävä repii minua ja äänet mun päässä soimaa mua, pilkaa ja syytää. Ja kun mä suljen mun silmät, mä nään sut siinä ihan mun vieressä. Mä voin tuntea sut siinä. Mä tunnen sun kätes mun kädessä, mä muistan sen tunteen ja mä muistan ne suudelmat, mä muistan sun lämmön ja mä muistan... mä muistan... niin, mä muistan sen tuskan, sillä mä tiesin, että kaikesta huolimatta sä et vois koskaan olla mun. Että sun sydän ei vois koskaan kuulua mulle.

Joka kerta, kun mä hengitän mä muistan sut. Joka kerta, kun mä kuulen, näen, tunnen, haistan, maistan niin mä muistan sut. Ja mun joka ikinen kyynel muistuttaa mua siitä, mitä mä tunnen sua kohtaan.

Ja kuinka muhun sattuu aina vain enemmän ja enemmän.

Mä tarviin sua, mä en kestä tätä elämää muuten.

Mä pidän susta niin helvetin paljon.

Enkä mä haluais myöntää sitä.

Mutta niin se vaan on.

Mä rakastan sua...

Love of two is one...

Romanttisin asia maailmassa?

Mikähän se mahtaisi oikein olla? Jälleen kerran sellainen asia, josta voidaan olla vähintäänkin miljoonaa eri mieltä. Mutta oma mielipiteeni asiasta on, vaikka hyvin synkältä kuullostaakin, yhdessä tehty itsemurha.
Kuvitellaanpa kaksi toisiinsa järjettömän tulisesti ja syvästi rakastunutta henkilöä, joita kukaan muu ei ymmärrä. He ovat toistensa koko elämä. Mutta he eivät saisi olla yhdessä, esim. siksi koska heidän vanhemmillaan on jotain sitä vastaan. Nämä kaksi rakastavaista haluavat olla yhdessä ikuisesti, joten päättävät kuolla yhdessä. Suloista ♥ (minusta ainakin)...

Numero kakkosena tulee yhdessä karkaaminen. Olisi niin ihanaa vain elää vapaana kaikista säännöistä ja rajoituksista ja vain vaeltaa ympäri Suomea (tai jopa maailmaa) rakkaansa kanssa jäämättä minnekään kovin pitkäksi aikaa...

Kolmantena on biisin kirjoittaminen. Mutta sen pitää sitten olla myös todella hyvä ja erityinen, ei sellainen, mitä on jo tehty tuhansittain. Ei siis mitään kliseistä rakastansuaniinkauheastikultapieni-rallatusta, vaan oikeasti jotain omaperäistä ja kaunista.

*******

"All our times have come
Here but now they're gone
Seasons don't fear the reaper
Nor do the wind, the sun or the rain
(We can be like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)
Baby take my hand
(Don't fear the Reaper)
We'll be able to fly
(Don't fear the Reaper)
Baby I'm your man

La, la, la, la, la
La, la, la, la, la

Valentine is done
Here but now they're gone
Romeo and Juliet
Are together in eternity
(Romeo and Juliet)

40,000 men and women everyday
(Like Romeo and Juliet)
40,000 men and women everyday
(Redefine happiness)
Another 40,000 coming everyday
(We can be like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)
Baby take my hand
(Don't fear the Reaper)
We'll be able to fly
(Don't fear the Reaper)
Baby I'm your man

La, la, la, la, la
La, la, la, la, la

Love of two is one
Here but now they're gone
Came the last night of sadness
And it was clear she couldn't go on
Then the door was open and the wind appeared
The candles blew and then disappeared
The curtains flew and then he appeared
(Saying don't be afraid)

Come on baby
(And she had no fear)
And she ran to him
(Then they started to fly)
They looked backward and said goodbye
(She had become like they are)
She had taken his hand
(She had become like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)..."

All my broken dreams...

Nyt ärsyttää...

Ei ollut mikään paras päivä tänään... Ensinnäkin näin sitä yhtä ihan liian vähän, mikä ei ole yhtään hyvä juttu, sillä olen selvästikin suorastaan riippuvainen hänestä nykyään... tai ainakin hänen katseestaan...

Toisekseen liikaa vapareita ja nenästä alkoi vuotamaan verta ja sitä kesti ainakin se puoli tuntia. Tuli hieman heikko olo, pyörrytti ihan helvetisti. Ja sen takia sitten pari kaveria rupesi valittamaan siitä, kun en syö mitään. Ne on molemmat itse laihoja, että hyvähän niiden on sanoa, että pitäisi syödä ihan kunnolla...

Eikä syöminen edes ole ainoa ongelma, joka minulla on. En ole nimittäin nukkunut lähes ollenkaan koko viikolla. Nyt viimeyönä nukuin kuusi tuntia ja se onkin ennätys tältä viikolta. Ja sekin vain sen vuoksi, kun otin unilääkkeen...

Minua ei vain nukuta enää. Olo vaan on vähän heikko, kun on valvonut pari päivää putkeen...

Mutta kyllä tässä päivässä jotain positiivistakin oli. Sain nimittäin kirjoitettua uudet lyriikat ja keksin niihin kivan sävelenkin. Nyt pitäisikin vain saada itseni miettimään se melodia kuntoon ja paperille asti niin hyvin kuin osaan. Minun on pakko tehdä paljon töitä tämän jutun eteen, jos haluan, että siitä vielä jotain tulee. Mielessä kävi tänään, että vaihtaisin musiikkilukioon, mutta ei vaan taida taidot riittää vielä alkuunkaan. Teoriaa pitäisi opiskella todella paljon enemmän.

Ja sekin hyvä uutinen vielä oli, että laulutuntini todennäköisesti muuttuvat 45minuuttisiksi kun ne nyt on vaan puolituntisia. Ja siirtyvät perjantailta keskiviikolle, joten saan aloittaa viikonlopun vähän aikaisemmin :)

*******

"The days were brighter
Gardens more blooming
The nights had more hope
In their silence The wild was calling
Wishes were whispering
The time was there
But without a meaning

Away, away in time
Every dream's a journey away
Away to a home away from care
Everywhere's just a journey away

The days departed
Gardens deserted
This frail world
My only rest?
The wild calls no more
Wishes so hollow
The Barefoot Boy
weeping in an empty night

Away ...

Cherish the moment
Tower the skies
Don't let the dreamer
fade to gray like grass
No falling for life
A gain for every loss
Time gathered me
But kept me flying..."

I need to die to feel alive...

En jaksa...

Minun on päästävä pois täältä. Aivan pakko päästä. Minä en voi enää edes hengittää kunnolla.

En kestä.
En pysty.

Antakaa mun mennä...

Osa minusta haluaisi pitää kaikilla voimillaan kiinni elämästä, mutta se osa on todella pieni verrattuna siihen osaan, joka on jo luovuttanut. Minä pelkään ajatuksiani, jotka pyörivät jatkuvasti itsemurhan ympärillä. Minä en halua satuttaa ystäviäni, minä en halua luovuttaa. Mutta päivä päivältä minusta alkaa tuntua yhä enemmän siltä, että olen jo luovuttanut.

Antakaa mulle anteeks...

En jaksa enää kunnolla nousta ylös sängystä aamulla. Silti pakotan itseni heräämään aina vain aiemmin ja aiemmin aamuyöllä, vaikka voisin vielä nukkua. Pakotan itseni juomaan monta kupillista kavia, jotta pysyisin hereillä.

Antakaa mulle uus mahdollisuus...

Päivät valuu minun ohitseni, en saa otetta mistään. Kuljen sumussa, varjoissa. Kaikki on sitä samaa kuin ennenkin, mikään ei muutu.

Mä oon pahoillani kaikesta...

*******

"You've been biting bullets all these years I know
They're beside yourself choking on tears
And you aced avoiding possibility
When you placed your bets on bittersweet

Now don't you worry
No need to be sorry
Time to step lightly

'Cuz the love you used to feel is still in there inside
It may be a faded photograph but i know you care
So don't hide
If you're scared I'm here beside you
If you get lost I'm here to guide you
And I'll give you peace when peace is fragile
Love is all the good in you
Love is peace when peace is fragile..."

Welcome to the Suicide Club...

Vitun ilonen elämä ja silleen...

Rupesin tuossa vaan miettimään kuinka monella erilaisella tavalla itsensä voi oikein tappaa. Aluksi tuli mieleen vaan niitä ihan perus ranteet auki juttuja, mutta kun rupesin sitten listaamaan niitä, niin huomasin kuinka monella tavalla itsemurhan voi tosiaan tehdä. Eikä kukaan voi oikeastaan asialle mitään, kukaan ei voi estää.

Ranteet auki: tää on tällanen ihan perusjuttu... Käsittääkseni vuotaa kuiviin nopeammin, jos on vedessä.
Kaulavaltimo auki: sama idea kuin edellisessä, mutta todennäköisesti nopeampi tapa.
Ampuminen: eli ihan perus kuula kalloon meininki...
Hirttäytyminen: tämäkin kaikille ihan tuttu
Viinaa ja pillereitä: riippuu vähän viinan määrästä ja pillereistä, unilääkkeet ja kipulääkkeet varmaan parhaita
Hukuttautuminen: helpottaa varmasti, jos sitoo itseensä jonkinlaiset painot.
Jäätyminen: menee vaan jonnekin keskelle ei mitään kovalla pakkasella liian vähissä vaatteissa...
Jäihin tippuminen: yhistää noi kaksi edellistä. Jäätyy ja hukkuu...
Tukehtuminen: muovipussi päähän ja jesarilla kaulasta kiinni. Tai sitten hengittelee häkää.
Myrkyttäminen: kotoa löytyy paljon erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja. Rotanmyrkkyäkin voi vaikka ruokaan sekoittaa...
Hyppääminen korkealta: kalliolta, talon katolta yms.... kunhan vaan hyppää tarpeeksi korkealta
Itsemurhapommi: jos osaa pommin väsätä niin mikäs siinä... sotkuista puuhaa kylläkin...
Palaminen: jättää vaan kynttilän palamaan ihan verhojen viereen ja rupeaa nukkumaan, vähän bensaakin voi tietty levitellä, palaa nopeammin, eikä kukaan välttämättä kerkeä sammuttamaan ajoissa...
Nälkään nääntyminen: jos voi vaan "kadota" tarpeeksi pitkäksi aikaa ilman, että kukaan alkaa etsimään, niin voi sulkea itsensä vaikka johonkin huoneeseen, mistä ei pääse pois, kyllä sitä joskus sinne kuolee...
Huumeet: liika on aina liikaa
Rekan alle hyppääminen: huonostihan siinä käy, jos rekka ajaa jotain 100km/h sun päälle... junakin tietenkin käy vallan mainiosti...

On kai niitä vielä vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa miettiä nyt enempää, kun päähänkin koskee... :/
Tosi ilosia kyllä nämä minun ajatukset taas vaihteeks... Mutta minkäs sille voi...? Minä nyt vaan olen tällainen...

Vähä idiootti olo taas... Leikin eilen sellasen kivan neulan kanssa... Se on sellanen mitä ne lääkärit käyttää, kun ottaavat verikoetta. Etin kyynärtaipeesta suonen ja pistin siihen... Veri näytti niin käsittämättömän kauniilta, kun se valu siitä neulan toisesta päästä... Piti laittaa muki siihen alle, ettei tarttee siivoomaan ruveta...
Veri on muuten tosi jännää, kun se hyytyy silleen kivasti...

Mutta joo... huomenna taas koulua... pitäis toi Virgin Suicides taas lukee, ku on yks äikän juttu... oon jo puolessa välissä... Heh, se on kyllä jännä kirja...

Minulla on muuten ollut taas sellanen olo koko ajan, että tekis mieli polttaa... Siitä on jotain vuosi, kun olen viimeksi ihan tupakkaa polttanut, nokkosta olen korvikkeena käyttänyt, kun se ei silleen haise niin ärsyttävästi... Veli vois periaatteessa varmaan tuoda, kun se on kuskiksikin lupautunut, jos juomaan haluaisin lähteä... Pitää joskus kysyä...

Säälittävää

Mutta tosiaan, pitää nyt lopetella taas tältä päivältä... Angstataan myöhemmin lisää...

*******

"I see a million stars ahead
I smell the heaven scent
This sadness stains all red
The nightfall's filled with ecstasy
The dusk descends on me
Soon we will be free

We must find the haven for our souls
'Cos we know that we have lost our will to live

Snow white suicide
The end is on its way
Snow white suicide
No longer burns the flame

We are kissed by the flaming frost
It seems that all is lost
Time is running out
The darkest light enwreathes the night
I'll leave it all behind
This is our last goodbye..."