Väsyttää, pyörryttää, oksettaa...En oikeasti osaa enää nukkua. Tällä viikolla en ole nukkunut lähes lainkaan. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunut yhtään, maanantai-tiistai välisenä nukuin 2 tuntia ja nyt viimeyönä 2½ tuntia. Enkä ole syönyt lähes mitään, eilenkin vain pari palaa leipää enkä ole kyllä tänäänkään sen kummempaa syönyt. Lisäksi minulla on vähän nuha, en tiedä onko sitten tämän unen- ja ruoanpuutteen syytä vai ihan muuten vaan...
Joo, ja päähän koskee, oksettaa, pyörryttää... Ei tunnu yhtään hyvältä. Läksyjä pitäisi tehdä ja muutenkin kouluun panostaa edes vähän enemmän, mutta ei vaan yhtään jaksa. Ei kiinnosta. Mitä väliä?
Joo, ja päähän koskee, oksettaa, pyörryttää... Ei tunnu yhtään hyvältä. Läksyjä pitäisi tehdä ja muutenkin kouluun panostaa edes vähän enemmän, mutta ei vaan yhtään jaksa. Ei kiinnosta. Mitä väliä?
Ja jotkut sitten kyselee, että mikä minulla on ja valittavat, kun en syö ja käskevät nukkumaan kunnolla ymsyms... Se ottaa kyllä välillä aika helvetisti päähän. Eikö ne nyt vaan vois ymmärtää, että se ei vaan nyt mene ihan niin...! En minä voi pakottaa itseäni nukkumaan, en mä voi syödä, kun oksettaa. En mä voi hymyillä ja nauraa, kun sattuu niin helvetisti...
Ne ei ymmärrä, ei ne voi...
Ja kun sä vilkaiset mua vaan tosi nopeesti, käännät heti katsees, se sattuu vaan entistä enemmän. Mä kaipaan sun kosketustas niin helvetisti, enkä mä tiedä miten mä selviän, jos tää jatkuu näin. Mä tarviin sua, en mä kestä ilman. Sä tiedät kuinka tärkee sä oot mulle ja kuinka mä kaipaan sua joka helvetin hetki.
Sä tiedät miltä tää tuntuu. Sä tiedät, koska sä oot tuntenu sen itseki. Sä tiedät tän epätoivon, ku ei vaan millään enää jaksaisi tätä elämää. Sä tiedät, koska säki oot ollu täällä, reunalla.
Jos mä vaan voisin saada sut, mä en tarviis mitään muuta. Jos mä vaan saisin sut, mulla ois kaikki. Jos mä saisin sut, mä olisin onnellinen. Jos sä vaan oisit siinä ja pitäsit musta kiinni, halaisit etkä päästäis koskaan irti, mä antaisin itselleni luvan tuntea, rakastaa.
Mut mä oon yksin täällä. Ikävä repii minua ja äänet mun päässä soimaa mua, pilkaa ja syytää. Ja kun mä suljen mun silmät, mä nään sut siinä ihan mun vieressä. Mä voin tuntea sut siinä. Mä tunnen sun kätes mun kädessä, mä muistan sen tunteen ja mä muistan ne suudelmat, mä muistan sun lämmön ja mä muistan... mä muistan... niin, mä muistan sen tuskan, sillä mä tiesin, että kaikesta huolimatta sä et vois koskaan olla mun. Että sun sydän ei vois koskaan kuulua mulle.
Joka kerta, kun mä hengitän mä muistan sut. Joka kerta, kun mä kuulen, näen, tunnen, haistan, maistan niin mä muistan sut. Ja mun joka ikinen kyynel muistuttaa mua siitä, mitä mä tunnen sua kohtaan.
Ja kuinka muhun sattuu aina vain enemmän ja enemmän.
Mä tarviin sua, mä en kestä tätä elämää muuten.
Mä pidän susta niin helvetin paljon.
Enkä mä haluais myöntää sitä.
Mutta niin se vaan on.
Mä rakastan sua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti