Ahistaa...En osaa ajatella yhtään mitään. Tai sitten en vain yksinkertaisesti halua ajatella mitään. Mutta eihän mikään koskaan mene niin kuin haluan, joten ajattelen kumminkin. Ja se se vasta turhauttavaa onkin. Ja sitten ahistaa, ahistaa ihan helvetisti.
Miten voi muka olla niin vaikeaa vaan hyväksyä se tosiasia, että en vaan ole tarpeeksi...? Etten vain yksinkertaisesti riitä...? Ja miksi on niin vaikeaa päästä yli..? Minulla on suunnilleen puoli vuotta aikaa päästä yli, mutta se tuntuu vaan niin mahdottomalta. Ja jos nyt rehellisiä ollaa, en välttämättä edes halua päästä yli, koska minä välitän liikaa. Ja minä pelkään, että en sitten enää välittäisi, se olisi kauheaa...
Minä vaan oikeesti pelkään, että se vielä pettyy ja sitten siihen sattuu eikä se kestä sitä ja sitten se satuttaa itseään, enkä minä voi mitenkään auttaa sitä näin kaukaa... Minä oikeesti haluaisin, että se ois onnellinen. Mutta silti osa minusta toivoo, että se niitten juttu ei enää toimiskaan ja se muuttais mielensä ja jäiskin tänne. Mutta sillon siihen taas sattuis, enkä minä halua, että siihen sattuu, koska silloin sattuu minuunkin... En kestä nähdä sitä niin rikki. Tuntuu niin kauhean itsekkäältä ajatella niin kuin ajattelen, vihaan itseäni taas hieman lisää sen takia.
Mutta eniten minä siis pelkään sitä, että en voi olla sen tukena, jos jotain sattuu. Silloin en voi puhua sille järkeä ja se saattaa tehdä jotain tyhmää ja peruuttamatonta, enkä minä kestäisi sitä vaan rikkoisin lupaukseni... Menee taas niin vaikeaksi tämä elämä... :/
Mutta joo, asiasta setsemänteen... Indica kuulostaa aika jännältä englanniksi. Olen nyt kuunnellut aika paljon tota Straight and Arrow:ta. Jää kivasti soimaan päähän ^^
Ja vaikka tämä päivä meni muuten aika paskasti, niin piristyin taas kummasti, kun vikalla tunnilla oli musiikkia ♥ Sain viulun lainaan ♥♥ Se on aivan ihana! Rakastan sitä... Pitää vaan nyt opetella vähän soittamaan, kun pitää yks kappale esittää kevätjuhlassa :)
Ollaan kokeita saatu takaisin, perjantaina saadaan tokarit... Historia meni kaikkein huonointen, kokeesta tuli 7+, numeroksi tulee kuulemma 8, ajattelin uusia, kun ensiviikon torstaina on uusintapäivä. Muista aineista tulee todennäköisesti ysiä ja kymppiä. Uskonnon koe meni parhaiten, 9½, vaikka en edes lukenut yhtään, jännää...
Mutta nyt en millään jaksaisi angstata enempää... Pitää vielä läksyjäkin tehdä, lukea yhtä kirjaa, soittaa viulua ja vaikka mitä muuta kivaa... joten Massis kuittaa tältä päivältä
byebye~
*******
"Silence is broken.
Empty words are licking,
The layers of sin,
From our skin.
We realise happy endings,
Are not for everyone.
They're not for us.
Break of dawn,
Let us lay down our arms.
In the end of the day,
We can savour our loss.
But I never stopped trying.
And I never said,
I was not for..."
"Silence is broken.
Empty words are licking,
The layers of sin,
From our skin.
We realise happy endings,
Are not for everyone.
They're not for us.
Break of dawn,
Let us lay down our arms.
In the end of the day,
We can savour our loss.
But I never stopped trying.
And I never said,
I was not for..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti