Toiset lähtee, toiset jää...

Salmiakki, tupakka, musiikki.

Siinä elämän tarkoitus. Mitä muuta sitä muka tarvitsee?

Sex, Drugs & Rock 'n Roll. Sillä mennään eteenpäin.

Kävin "lenkillä". Poltin neljä putkeen. Tuntuu hyvältä, liian hyvältä ollakseen totta. Se menee kyllä kohta oli. Veli tuli taas eilen yöllä kännissä kotiin, antoi yhden kaljan minullekin. Siinä sitten juotiin ja katsottiin Housen viidennen kauden jaksoja. Laatuaikaa sisarusten kesken, heh...

Huomenna kouluun. Ei vittu, en halua. En jaksa. Se on vaan sitä samaa taas. Pää hajoo, tulis jo kesä. Voisi lähteä vaikka jollekin festarille, en ole koskaan käynyt. Haluaisin. Ei helvetti, minä todellakin haluaisin! Pakko päästä kyllä tänä kesänä. Kuka lähtee mukaan?

Pitäisi laihtua. Taas ihan kauhean läski olo, oksettaa. Ei pitäis syödä...

Minun pitäisi vaan häipyä täältä...

*******
"Niin, sataa raskaat pisarat
puiden oksat taipuvat
ja sun päätäs maata kohti ajatukset painavat.
Telkkarissa kerrotaan,
kuinka painoo pudottaa
Uutisissa ollaa taantumasta hyvin huolissaan

Kysyt miksi kannattaa,
jäädä tänne jatkamaan
Mihin meitä tarvitaan,
kun kaikki oikea ja hyvä aina maahan poljetaan
Miks sen täytyi tehdä niin,
sen jota paljon rakastettiin.
Kysyt miksei mekin voitais lähteä jo täältä helvettiin

Toiset lähtee, toiset jää
Ne jää tänne yrittämään
tulla toimeen keskenään,
aivan kuin eilenkin.
Toiset lähtee, toiset jää
Katsotaanko huomisen sää

Niin pettymystään huutavat,
tositeeveen ipanat,
joilta kaikki puuttuu,
vaikka tavaraan ne hukkuvat
Sä et jaksa välittää
Et jaksais yrittää
Mut mä koitan sulle tän toisin tavoin selittää

Kahden täytyy kuljettaa
kolmannenkin puolesta
sitä soihtua, jolla voi hetken pimeyttä valaista
Täällä käynti kestää sen,
pienen silmänräpäyksen
joten avaa silmät, katso eteenpäin ennen kuin taas

Toiset lähtee, toiset jää
Ne jää tänne yrittämään
tulla toimeen keskenään,
aivan kuin eilenkin.
Toiset lähtee, toiset jää
Katsotaanko huomisen sää

Napsautus sormien,
saa jonkun aivan uuteen maailmaan tai hautansa taa
hänet vielä kohdataan,
sitä ennen kuitenkin on täällä vielä paljon kohdattavaa..."

Sometimes goodbye is a second chance...

Pakko päästä pois.

Minä jo luulin, ettei asiat tämän oudoimmiksi voisi enää muuttua, mutta kyllä näköjään voi... Pikkuserkku, joka on minun ikäinen, kertoi toissapäivänä tykkäävänsä minusta. Olin vähän silleen mitä helvettiä?? Mitä, miks, häh?? Mutta mikä oudointa, minulla oli aivan turta olo, se tieto ei koskettanut minua mitenkään. Se ei tuntunut miltään. Eilen olin sen ja sen äidin kanssa keilaamassa. Oli ihan hauskaa, vaikka hävisin. Mutta tuntui koko ajan kuin en olisi ollut läsnä, olin jonkin sumuverhon takana, en paikalla. Olin täysin turta.

Koulussakin olin perjantaina turta, vaikka hymyilinkin ja olin muutenkin iloisen oloinen. Mutta se johtui siitä, että en tuntenut mitään. Se yks ei katso minua, on kuin minua ei olisi olemassakaan. Se sattuu ja tuntuu aivan helvetin pahalta, mutta eilen en tuntenut mitään. En yhtään mitään.

Olen alkanut vakavasti harkita sitä, että vaan häivyn. Lähden ilmoittamatta kenellekään. Käyn vaan nostamassa rahat tilitä ja pakkaan vähän tavaroita mukaan ja häivyn. Enkä tule koskaan takaisin. Voisin vaikka lähteä ulkomaille. Jonnekin mistä minua ei varmana löydettäisi.

Minä haluan aloittaa alusta. Ihan alusta paikassa, jossa kukaan ei tunne minua. Täällä ei voi enää hengittää, tukehdun. Kaikki painaa minua alaspäin, hukun pohjattomaan tummaan mereen. Enkä jaksa enää taistella vastaan...

*******

"My eyes are open wide
And by the way, I made it
Through the day
I watched the world outside
By the way, I'm leaving out
Today

I just saw Hayley's comet
Shooting
Said why you always running
In place?
Even the man in the
Moon disappeared
Somewhere in the
Stratosphere

Tell my mother,
Tell my father
I've done the best I can
To make them realize
This is my life
I hope they understand
I'm not angry, I'm just saying
Sometimes goodbye
Is a second chance

Please don't cry
One tear for me
I'm not afraid of
What I have to say
This is my one and
Only voice
So listen close, it's
Only for today

I just saw Hayley's comet
Shooting
Said why you always running
In place?
Even the man in the
Moon disappeared
Somewhere in the
Stratosphere

Tell my mother,
Tell my father
I've done the best I can
To make them realize
This is my life
I hope they understand
I'm not angry, I'm just saying...
Sometimes goodbye
Is a second chance

Here's my chance
This is my chance..."

Alone in this fight...

Peilikuva ällöttää.

Voiko itseään vihata enempää? Teki oikeesti mieli oksentaa, kun äsken katsoin peiliin. Hyi helvetti, että näytän kamalalta! Tekis vaan helvetisti mieli hakata päätä seinään tai vaikka leikellä saksilla palasia pois. Ihan mitä vaan, että en näyttäis tältä.

Ja haluisin taas polttamaan, vaikka just tulin takasin sisälle. Siellä vaan on niin vitun kylmä, että ei oikein kehtais itteesä mennä palelluttamaan, vaikka mitäpä sillä oikeestaan on väliä. Tämä päivä oli oikeesti ihan kauhea. Minulla ei todellakaan ole tapana itkeä koulussa. Ei ikinä. Mutta tänään itkin, vähän kylläkin, mutta itkinpä kuitenkin. Ja mikä masentavinta, paljo ketään ei tuntunut paljoa liikuttavan. Enkun tunnillakin itkin, mutta kukaan ei huomannut, kaveritkin vain nauroivat toistensa jutuille eivätkä huomanneet mitään.

Ei ketään oikeesti kiinnosta, ei kukaan välitä. Olen kuin ilmaa kaikille. Ne ei jaksa enää yrittää, olen toivoton tapaus ja ne tietää sen. Turha yrittää auttaa, kun mikään ei auta kuitenkaan. Miks yrittää, kun se on turhaa kuitenkin, ajan haaskausta.

On kauhean läski olo, pitäis laihtua. Miks paino ei putoa, vaikka en syö lähes yhtään enää? Mikä siinä on, että minun pitää olla tällainen saatanan ryhävalas? Oksettaa...

Kaikki koulujutut painaa päälle. Ei jaksais kiinnostaa yhtään. Mitä varten minä edes opiskelen? Enhän minä tiedä, mitä elämältäni tahdon. Tai tiedän, mutta ei ne minun unelmat kuitenkaan koskaan toteudu, joten miksi vitussa edes yritän?! Tässä minun elämässä, joka ei edes tunnu elämältä enää, ei ole mitään järkeä, ei mitään iloa. Ehkä minä en edes halua elää enää. En ainakaan tällaista elämää. Minun pitäisi saada aloittaa ihan alusta jossain muualla, mutta olen jumissa täällä. Tekisin mitä vaan, että pääsisin pois.

*******

"She never slows down.
She doesn't know why but she knows that when she's all alone

feels like its all coming down
She won't turn around
The shadows are long and she fears if she cries that first tear

the tears will not stop raining down

So stand in the rain
Stand your ground
Stand up when it's all crashing down
You stand through the pain
You won't drown
And one day, whats lost can be found
You stand in the rain

She won't make a sound
Alone in this fight with herself and the fears whispering

if she stands she'll fall down
She wants to be found
The only way out is through everything she's running from

wants to give up and lie down..."

I'm in Kandyland, so don't save me...

Ihan sama, mitä väliä?

En oikeesti jaksa välittää enää. Minä kuolen vielä, jos jatkan näin, mutta en jaksa välittää. Ihan sama. Minulla on ihan helvetin paska olo nyt ja se tuntuu tavallaan ihan hyvältä, tosi hyvältä. Pyörryttää, oksettaa, mutta ei se haittaa.

Minä poltan, taas. Aloitin taas, oli ihan pakko, en kestä tätä elämää muuten. Kello ei ole vielä edes seitsemää aamulla, mutta olen polttanut jo kaksi. Eilen poltin neljä. Kesken koulupäivänkin kävin ruokavälkällä yhen polttamassa, oli pakko, pää ei olisi muuten kestänyt. Tuli niin hyvä olo, kun kävin. Vanhemmat tappaa minut, kun saavat tietää, mutta en välitä. Ne tappaa minut muutenkin, kun tilasin Soundin kysymättä niiltä lupaa, ihan sama.

Ihan sama.

Ja minä haluan rummut. Minä haluan jotain, mitä hakata ja mistä lähtee paljon ääntä. Rummut on just hyvät siihen. Ja muutenkin, ne on ihanat, haluan oppia soittamaan.

Olen säälittävä, ihan vitun säälittävä.

En jaksa välittä enää edes siitä, miten koulussa menee. En jaksa tehdä läksyjä enkä yhtään mitään. Ei mene hyvin, numerot tippuu, ihan varmasti, mutta en jaksa välittää. En vaan millään jaksa. Ei pysty.

Kädet tärisee ja heikottaa...

*******

"My butterfly, I’m happy when you’re with me.
You’re everything I need, and everything I see.
These broken wings, will guide our love through the sky.
And take us away from these nightmares

And these broken wings, they make you taste so sweet.

Candy canes and kisses when I fall asleep.
Rainbows and wishes, you take me away.
To another place, so far away.
So far away..."

'cause nothing else matters...

Väsyttää, pyörryttää, oksettaa...

En oikeasti osaa enää nukkua. Tällä viikolla en ole nukkunut lähes lainkaan. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunut yhtään, maanantai-tiistai välisenä nukuin 2 tuntia ja nyt viimeyönä 2½ tuntia. Enkä ole syönyt lähes mitään, eilenkin vain pari palaa leipää enkä ole kyllä tänäänkään sen kummempaa syönyt. Lisäksi minulla on vähän nuha, en tiedä onko sitten tämän unen- ja ruoanpuutteen syytä vai ihan muuten vaan...

Joo, ja päähän koskee, oksettaa, pyörryttää... Ei tunnu yhtään hyvältä. Läksyjä pitäisi tehdä ja muutenkin kouluun panostaa edes vähän enemmän, mutta ei vaan yhtään jaksa. Ei kiinnosta. Mitä väliä?

Ja jotkut sitten kyselee, että mikä minulla on ja valittavat, kun en syö ja käskevät nukkumaan kunnolla ymsyms... Se ottaa kyllä välillä aika helvetisti päähän. Eikö ne nyt vaan vois ymmärtää, että se ei vaan nyt mene ihan niin...! En minä voi pakottaa itseäni nukkumaan, en mä voi syödä, kun oksettaa. En mä voi hymyillä ja nauraa, kun sattuu niin helvetisti...

Ne ei ymmärrä, ei ne voi...

Ja kun sä vilkaiset mua vaan tosi nopeesti, käännät heti katsees, se sattuu vaan entistä enemmän. Mä kaipaan sun kosketustas niin helvetisti, enkä mä tiedä miten mä selviän, jos tää jatkuu näin. Mä tarviin sua, en mä kestä ilman. Sä tiedät kuinka tärkee sä oot mulle ja kuinka mä kaipaan sua joka helvetin hetki.

Sä tiedät miltä tää tuntuu. Sä tiedät, koska sä oot tuntenu sen itseki. Sä tiedät tän epätoivon, ku ei vaan millään enää jaksaisi tätä elämää. Sä tiedät, koska säki oot ollu täällä, reunalla.

Jos mä vaan voisin saada sut, mä en tarviis mitään muuta. Jos mä vaan saisin sut, mulla ois kaikki. Jos mä saisin sut, mä olisin onnellinen. Jos sä vaan oisit siinä ja pitäsit musta kiinni, halaisit etkä päästäis koskaan irti, mä antaisin itselleni luvan tuntea, rakastaa.

Mut mä oon yksin täällä. Ikävä repii minua ja äänet mun päässä soimaa mua, pilkaa ja syytää. Ja kun mä suljen mun silmät, mä nään sut siinä ihan mun vieressä. Mä voin tuntea sut siinä. Mä tunnen sun kätes mun kädessä, mä muistan sen tunteen ja mä muistan ne suudelmat, mä muistan sun lämmön ja mä muistan... mä muistan... niin, mä muistan sen tuskan, sillä mä tiesin, että kaikesta huolimatta sä et vois koskaan olla mun. Että sun sydän ei vois koskaan kuulua mulle.

Joka kerta, kun mä hengitän mä muistan sut. Joka kerta, kun mä kuulen, näen, tunnen, haistan, maistan niin mä muistan sut. Ja mun joka ikinen kyynel muistuttaa mua siitä, mitä mä tunnen sua kohtaan.

Ja kuinka muhun sattuu aina vain enemmän ja enemmän.

Mä tarviin sua, mä en kestä tätä elämää muuten.

Mä pidän susta niin helvetin paljon.

Enkä mä haluais myöntää sitä.

Mutta niin se vaan on.

Mä rakastan sua...

Love of two is one...

Romanttisin asia maailmassa?

Mikähän se mahtaisi oikein olla? Jälleen kerran sellainen asia, josta voidaan olla vähintäänkin miljoonaa eri mieltä. Mutta oma mielipiteeni asiasta on, vaikka hyvin synkältä kuullostaakin, yhdessä tehty itsemurha.
Kuvitellaanpa kaksi toisiinsa järjettömän tulisesti ja syvästi rakastunutta henkilöä, joita kukaan muu ei ymmärrä. He ovat toistensa koko elämä. Mutta he eivät saisi olla yhdessä, esim. siksi koska heidän vanhemmillaan on jotain sitä vastaan. Nämä kaksi rakastavaista haluavat olla yhdessä ikuisesti, joten päättävät kuolla yhdessä. Suloista ♥ (minusta ainakin)...

Numero kakkosena tulee yhdessä karkaaminen. Olisi niin ihanaa vain elää vapaana kaikista säännöistä ja rajoituksista ja vain vaeltaa ympäri Suomea (tai jopa maailmaa) rakkaansa kanssa jäämättä minnekään kovin pitkäksi aikaa...

Kolmantena on biisin kirjoittaminen. Mutta sen pitää sitten olla myös todella hyvä ja erityinen, ei sellainen, mitä on jo tehty tuhansittain. Ei siis mitään kliseistä rakastansuaniinkauheastikultapieni-rallatusta, vaan oikeasti jotain omaperäistä ja kaunista.

*******

"All our times have come
Here but now they're gone
Seasons don't fear the reaper
Nor do the wind, the sun or the rain
(We can be like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)
Baby take my hand
(Don't fear the Reaper)
We'll be able to fly
(Don't fear the Reaper)
Baby I'm your man

La, la, la, la, la
La, la, la, la, la

Valentine is done
Here but now they're gone
Romeo and Juliet
Are together in eternity
(Romeo and Juliet)

40,000 men and women everyday
(Like Romeo and Juliet)
40,000 men and women everyday
(Redefine happiness)
Another 40,000 coming everyday
(We can be like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)
Baby take my hand
(Don't fear the Reaper)
We'll be able to fly
(Don't fear the Reaper)
Baby I'm your man

La, la, la, la, la
La, la, la, la, la

Love of two is one
Here but now they're gone
Came the last night of sadness
And it was clear she couldn't go on
Then the door was open and the wind appeared
The candles blew and then disappeared
The curtains flew and then he appeared
(Saying don't be afraid)

Come on baby
(And she had no fear)
And she ran to him
(Then they started to fly)
They looked backward and said goodbye
(She had become like they are)
She had taken his hand
(She had become like they are)

Come on baby
(Don't fear the Reaper)..."

All my broken dreams...

Nyt ärsyttää...

Ei ollut mikään paras päivä tänään... Ensinnäkin näin sitä yhtä ihan liian vähän, mikä ei ole yhtään hyvä juttu, sillä olen selvästikin suorastaan riippuvainen hänestä nykyään... tai ainakin hänen katseestaan...

Toisekseen liikaa vapareita ja nenästä alkoi vuotamaan verta ja sitä kesti ainakin se puoli tuntia. Tuli hieman heikko olo, pyörrytti ihan helvetisti. Ja sen takia sitten pari kaveria rupesi valittamaan siitä, kun en syö mitään. Ne on molemmat itse laihoja, että hyvähän niiden on sanoa, että pitäisi syödä ihan kunnolla...

Eikä syöminen edes ole ainoa ongelma, joka minulla on. En ole nimittäin nukkunut lähes ollenkaan koko viikolla. Nyt viimeyönä nukuin kuusi tuntia ja se onkin ennätys tältä viikolta. Ja sekin vain sen vuoksi, kun otin unilääkkeen...

Minua ei vain nukuta enää. Olo vaan on vähän heikko, kun on valvonut pari päivää putkeen...

Mutta kyllä tässä päivässä jotain positiivistakin oli. Sain nimittäin kirjoitettua uudet lyriikat ja keksin niihin kivan sävelenkin. Nyt pitäisikin vain saada itseni miettimään se melodia kuntoon ja paperille asti niin hyvin kuin osaan. Minun on pakko tehdä paljon töitä tämän jutun eteen, jos haluan, että siitä vielä jotain tulee. Mielessä kävi tänään, että vaihtaisin musiikkilukioon, mutta ei vaan taida taidot riittää vielä alkuunkaan. Teoriaa pitäisi opiskella todella paljon enemmän.

Ja sekin hyvä uutinen vielä oli, että laulutuntini todennäköisesti muuttuvat 45minuuttisiksi kun ne nyt on vaan puolituntisia. Ja siirtyvät perjantailta keskiviikolle, joten saan aloittaa viikonlopun vähän aikaisemmin :)

*******

"The days were brighter
Gardens more blooming
The nights had more hope
In their silence The wild was calling
Wishes were whispering
The time was there
But without a meaning

Away, away in time
Every dream's a journey away
Away to a home away from care
Everywhere's just a journey away

The days departed
Gardens deserted
This frail world
My only rest?
The wild calls no more
Wishes so hollow
The Barefoot Boy
weeping in an empty night

Away ...

Cherish the moment
Tower the skies
Don't let the dreamer
fade to gray like grass
No falling for life
A gain for every loss
Time gathered me
But kept me flying..."

I need to die to feel alive...

En jaksa...

Minun on päästävä pois täältä. Aivan pakko päästä. Minä en voi enää edes hengittää kunnolla.

En kestä.
En pysty.

Antakaa mun mennä...

Osa minusta haluaisi pitää kaikilla voimillaan kiinni elämästä, mutta se osa on todella pieni verrattuna siihen osaan, joka on jo luovuttanut. Minä pelkään ajatuksiani, jotka pyörivät jatkuvasti itsemurhan ympärillä. Minä en halua satuttaa ystäviäni, minä en halua luovuttaa. Mutta päivä päivältä minusta alkaa tuntua yhä enemmän siltä, että olen jo luovuttanut.

Antakaa mulle anteeks...

En jaksa enää kunnolla nousta ylös sängystä aamulla. Silti pakotan itseni heräämään aina vain aiemmin ja aiemmin aamuyöllä, vaikka voisin vielä nukkua. Pakotan itseni juomaan monta kupillista kavia, jotta pysyisin hereillä.

Antakaa mulle uus mahdollisuus...

Päivät valuu minun ohitseni, en saa otetta mistään. Kuljen sumussa, varjoissa. Kaikki on sitä samaa kuin ennenkin, mikään ei muutu.

Mä oon pahoillani kaikesta...

*******

"You've been biting bullets all these years I know
They're beside yourself choking on tears
And you aced avoiding possibility
When you placed your bets on bittersweet

Now don't you worry
No need to be sorry
Time to step lightly

'Cuz the love you used to feel is still in there inside
It may be a faded photograph but i know you care
So don't hide
If you're scared I'm here beside you
If you get lost I'm here to guide you
And I'll give you peace when peace is fragile
Love is all the good in you
Love is peace when peace is fragile..."

Welcome to the Suicide Club...

Vitun ilonen elämä ja silleen...

Rupesin tuossa vaan miettimään kuinka monella erilaisella tavalla itsensä voi oikein tappaa. Aluksi tuli mieleen vaan niitä ihan perus ranteet auki juttuja, mutta kun rupesin sitten listaamaan niitä, niin huomasin kuinka monella tavalla itsemurhan voi tosiaan tehdä. Eikä kukaan voi oikeastaan asialle mitään, kukaan ei voi estää.

Ranteet auki: tää on tällanen ihan perusjuttu... Käsittääkseni vuotaa kuiviin nopeammin, jos on vedessä.
Kaulavaltimo auki: sama idea kuin edellisessä, mutta todennäköisesti nopeampi tapa.
Ampuminen: eli ihan perus kuula kalloon meininki...
Hirttäytyminen: tämäkin kaikille ihan tuttu
Viinaa ja pillereitä: riippuu vähän viinan määrästä ja pillereistä, unilääkkeet ja kipulääkkeet varmaan parhaita
Hukuttautuminen: helpottaa varmasti, jos sitoo itseensä jonkinlaiset painot.
Jäätyminen: menee vaan jonnekin keskelle ei mitään kovalla pakkasella liian vähissä vaatteissa...
Jäihin tippuminen: yhistää noi kaksi edellistä. Jäätyy ja hukkuu...
Tukehtuminen: muovipussi päähän ja jesarilla kaulasta kiinni. Tai sitten hengittelee häkää.
Myrkyttäminen: kotoa löytyy paljon erilaisia myrkyllisiä kemikaaleja. Rotanmyrkkyäkin voi vaikka ruokaan sekoittaa...
Hyppääminen korkealta: kalliolta, talon katolta yms.... kunhan vaan hyppää tarpeeksi korkealta
Itsemurhapommi: jos osaa pommin väsätä niin mikäs siinä... sotkuista puuhaa kylläkin...
Palaminen: jättää vaan kynttilän palamaan ihan verhojen viereen ja rupeaa nukkumaan, vähän bensaakin voi tietty levitellä, palaa nopeammin, eikä kukaan välttämättä kerkeä sammuttamaan ajoissa...
Nälkään nääntyminen: jos voi vaan "kadota" tarpeeksi pitkäksi aikaa ilman, että kukaan alkaa etsimään, niin voi sulkea itsensä vaikka johonkin huoneeseen, mistä ei pääse pois, kyllä sitä joskus sinne kuolee...
Huumeet: liika on aina liikaa
Rekan alle hyppääminen: huonostihan siinä käy, jos rekka ajaa jotain 100km/h sun päälle... junakin tietenkin käy vallan mainiosti...

On kai niitä vielä vaikka kuinka paljon, mutta en jaksa miettiä nyt enempää, kun päähänkin koskee... :/
Tosi ilosia kyllä nämä minun ajatukset taas vaihteeks... Mutta minkäs sille voi...? Minä nyt vaan olen tällainen...

Vähä idiootti olo taas... Leikin eilen sellasen kivan neulan kanssa... Se on sellanen mitä ne lääkärit käyttää, kun ottaavat verikoetta. Etin kyynärtaipeesta suonen ja pistin siihen... Veri näytti niin käsittämättömän kauniilta, kun se valu siitä neulan toisesta päästä... Piti laittaa muki siihen alle, ettei tarttee siivoomaan ruveta...
Veri on muuten tosi jännää, kun se hyytyy silleen kivasti...

Mutta joo... huomenna taas koulua... pitäis toi Virgin Suicides taas lukee, ku on yks äikän juttu... oon jo puolessa välissä... Heh, se on kyllä jännä kirja...

Minulla on muuten ollut taas sellanen olo koko ajan, että tekis mieli polttaa... Siitä on jotain vuosi, kun olen viimeksi ihan tupakkaa polttanut, nokkosta olen korvikkeena käyttänyt, kun se ei silleen haise niin ärsyttävästi... Veli vois periaatteessa varmaan tuoda, kun se on kuskiksikin lupautunut, jos juomaan haluaisin lähteä... Pitää joskus kysyä...

Säälittävää

Mutta tosiaan, pitää nyt lopetella taas tältä päivältä... Angstataan myöhemmin lisää...

*******

"I see a million stars ahead
I smell the heaven scent
This sadness stains all red
The nightfall's filled with ecstasy
The dusk descends on me
Soon we will be free

We must find the haven for our souls
'Cos we know that we have lost our will to live

Snow white suicide
The end is on its way
Snow white suicide
No longer burns the flame

We are kissed by the flaming frost
It seems that all is lost
Time is running out
The darkest light enwreathes the night
I'll leave it all behind
This is our last goodbye..."

Happy endings are not for everyone...

Ahistaa...

En osaa ajatella yhtään mitään. Tai sitten en vain yksinkertaisesti halua ajatella mitään. Mutta eihän mikään koskaan mene niin kuin haluan, joten ajattelen kumminkin. Ja se se vasta turhauttavaa onkin. Ja sitten ahistaa, ahistaa ihan helvetisti.

Miten voi muka olla niin vaikeaa vaan hyväksyä se tosiasia, että en vaan ole tarpeeksi...? Etten vain yksinkertaisesti riitä...? Ja miksi on niin vaikeaa päästä yli..? Minulla on suunnilleen puoli vuotta aikaa päästä yli, mutta se tuntuu vaan niin mahdottomalta. Ja jos nyt rehellisiä ollaa, en välttämättä edes halua päästä yli, koska minä välitän liikaa. Ja minä pelkään, että en sitten enää välittäisi, se olisi kauheaa...

Minä vaan oikeesti pelkään, että se vielä pettyy ja sitten siihen sattuu eikä se kestä sitä ja sitten se satuttaa itseään, enkä minä voi mitenkään auttaa sitä näin kaukaa... Minä oikeesti haluaisin, että se ois onnellinen. Mutta silti osa minusta toivoo, että se niitten juttu ei enää toimiskaan ja se muuttais mielensä ja jäiskin tänne. Mutta sillon siihen taas sattuis, enkä minä halua, että siihen sattuu, koska silloin sattuu minuunkin... En kestä nähdä sitä niin rikki. Tuntuu niin kauhean itsekkäältä ajatella niin kuin ajattelen, vihaan itseäni taas hieman lisää sen takia.

Mutta eniten minä siis pelkään sitä, että en voi olla sen tukena, jos jotain sattuu. Silloin en voi puhua sille järkeä ja se saattaa tehdä jotain tyhmää ja peruuttamatonta, enkä minä kestäisi sitä vaan rikkoisin lupaukseni... Menee taas niin vaikeaksi tämä elämä... :/

Mutta joo, asiasta setsemänteen... Indica kuulostaa aika jännältä englanniksi. Olen nyt kuunnellut aika paljon tota Straight and Arrow:ta. Jää kivasti soimaan päähän ^^

Ja vaikka tämä päivä meni muuten aika paskasti, niin piristyin taas kummasti, kun vikalla tunnilla oli musiikkia ♥ Sain viulun lainaan ♥♥ Se on aivan ihana! Rakastan sitä... Pitää vaan nyt opetella vähän soittamaan, kun pitää yks kappale esittää kevätjuhlassa :)

Ollaan kokeita saatu takaisin, perjantaina saadaan tokarit... Historia meni kaikkein huonointen, kokeesta tuli 7+, numeroksi tulee kuulemma 8, ajattelin uusia, kun ensiviikon torstaina on uusintapäivä. Muista aineista tulee todennäköisesti ysiä ja kymppiä. Uskonnon koe meni parhaiten, 9½, vaikka en edes lukenut yhtään, jännää...

Mutta nyt en millään jaksaisi angstata enempää... Pitää vielä läksyjäkin tehdä, lukea yhtä kirjaa, soittaa viulua ja vaikka mitä muuta kivaa... joten Massis kuittaa tältä päivältä

byebye~

*******
"Silence is broken.
Empty words are licking,
The layers of sin,
From our skin.

We realise happy endings,
Are not for everyone.
They're not for us.

Break of dawn,
Let us lay down our arms.
In the end of the day,
We can savour our loss.

But I never stopped trying.
And I never said,
I was not for..."