All that's left of yesterday...

Hello, hello...

Mitä minä oikein teen? Ja miksi? Tuhoan itseni tarkoituksella. Onko siinä mitään järkeä? En usko, mutta en pysty muuttamaan itseäni, ehkä en edes halua. En edes yritä. Annan tämän kaiken ottaa vallan itsestäni tietämättä edes miksi. Se on säälittävää, tiedän.

Poltan, juon ja syön äidin reseptilääkkeitä. Hullua. Mielipuolista. Itsetuhoista. Mutta entä sitten? Mitä väliä? Juon oksentaakseni. Tänäänkin, ihan äsken. Pois vaan kaikki ruoka, pois minusta. Pois vaan kaikki kilot, pois ja äkkiä.

Yrittäkää ymmärtää, en voi sille mitään. En kelpaa näin, en ainakaan itselleni. Eivätkä teidän kauniit sananne, ääneen lausutut valheet, joita todeksi väitätte, auta minua lainkaan. Ette te minua voi pelastaa. Täällä ei ole minulle mitään...

Haluaisin jättää lukion kesken. Lopettaa. Mitä järkeä jatkaa, kun ei kiinnosta lainkaan? Mitä varten opiskelen, kun en edes halua koskaan vakituiseen työhön? Minä haluan vain elää. Täysillä. Nauttia joka hetkestä. Mutta täällä se ei ole mahdollista, tiedätte sen itsekin.

Ja jos minä nyt lähtisin, jäisittekö kaipaamaan? Pääsisitte kuitenkin lopulta yli ja elämä jatkuu. Mitä minun on väliä? Olen vain yksi mitätön ihminen muiden joukossa, en yhtään sen enempää. Kyllä teidän se pitäisi tietää.

Ja vaikka te kuinka haluaisitte auttaa, te ette voi pelastaa minua. Se mitä minä haluan, tarvitsen, on niin paljon enemmän kuin mitä te voisitte koskaan minulle antaa. Joten antakaa edes anteeksi minulle, olen heikko, tiedän sen. Olen yrittänyt niin kovasti, en vain jaksaisi enää.

Minun olisi pitänyt tietää, että tässä käy lopulta näin. En jaksa enää yrittää, taistella vastaan sitä, mikä valtaa ajatukseni. Olen menettänyt toivoni. Minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Voin aina esittää, että kaikki on hyvin, vaikkei niin olisikaan. Ja te uskotte sen. Uskotte, koska haluatte uskoa. Mutta te ette tiedä sitä, että en ole oikeasti enää täällä. Se henkilö, joka joskus olin, on kuollut. Olen enää hädin tuskin varjo siitä, mitä olin ennen, haalistunut valokuva täynnä valoisia kesäpäiviä ja iloisia muistoja. Mutta ne muistot satuttaa teitä, sillä syvällä sisimmässänne tiedätte, ettei mikään voi olla enää niin kuin ennen. Niitä hetkiä ja sitä ihmistä ei enää saada takaisin. Ne on menetetty, lopullisesti. Ja kaikki teidän yrityksenne ovat turhia, tuomittuja epäonnistumaan...

Minä tiedän, että haluat auttaa. Olen pahoillani, mutta et vaan voi. Haluaisin, että voisit, minä todella haluaisin. Jos vaan voisin pitää kiinni sinusta, ehkä jaksaisin. Mutta en voi. Se ei vaan mene niin, vaikka kuinka tahtoisin. Ja minä olen niin pahoillani siitä, että en jaksa enää yrittää, sillä tiedän, että se satuttaa sinua. Sinä haluaisit minun olevan onnellinen, mutta en osaa enää. Onneni ei ole täällä, se on jossain muualla, en tiedä missä...

*******

"Playground school bell rings again
Rain clouds come to play again
Has no one told you she's not breathing?
Hello I'm your mind giving you someone to talk to
Hello

If I smile and don't believe
Soon I know I'll wake from this dream
Don't try to fix me, I'm not broken
Hello I am the lie living for you so you can hide
Don't cry

Suddenly I know I'm not sleeping
Hello I'm still here
All that's left of yesterday..."