
Mitä vitun väliä?
Mulle on oikeesti ihan sama! Jos et kerran osaa sanoa mitään, niin älä sitten sano...! Yritetään olla ystäviä, mutta jos se ei onnistu, niin voivoi, ei voi mitään...! Mä en oikeesti jaksa enää välittää... Mä haluisin vaan helvettiin täältä! Jonnekin mahdollisimman kauas...
Tuntuu kuin tämä koko helvetin elämä painaisi minua koko ajan vaan alemmas ja alemmas... Hengittäminenkin alkaa tuntua jo kauhean raskaalta ja aamulla on aina vain vaikeampaa nousta ylös sängystä... Minä haluaisin vain nukkua ikuisesti...
Ja minua oksettaa pelkkä ruoan hajukin nykyään. Eilen jouduin pakottamaan itseni syömään illalla, kun en oikeasti enää meinannut pystyssä pysyä, pyörrytti ihan helvetisti. Ja parin kilometrin matkallakin tuntuu, että sydän pettää, rupeaa silleen jännästi ahistamaan... Se on pelottavaa... tavallaan...
Ja minä suutun nykyään ihan kauhean helposti. Ja kun minulla on aina ollut jonkin sortin vihan-/voimanhallintaongelmia... Tuossakin pari päivää sitten meinasin ruokapöydässä heittää äitiä mukilla päähän, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni ja tyydyin vain paiskaamaan oman huoneeni oven kiinni ja huudattamaan musiikkia täysillä... Minä pelkään itseäni nykyään... Ja varsinkin sitä, mitä pääni sisällä liikkuu...
En voi enää hillitä itseäni...
Mulle on oikeesti ihan sama! Jos et kerran osaa sanoa mitään, niin älä sitten sano...! Yritetään olla ystäviä, mutta jos se ei onnistu, niin voivoi, ei voi mitään...! Mä en oikeesti jaksa enää välittää... Mä haluisin vaan helvettiin täältä! Jonnekin mahdollisimman kauas...
Tuntuu kuin tämä koko helvetin elämä painaisi minua koko ajan vaan alemmas ja alemmas... Hengittäminenkin alkaa tuntua jo kauhean raskaalta ja aamulla on aina vain vaikeampaa nousta ylös sängystä... Minä haluaisin vain nukkua ikuisesti...
Ja minua oksettaa pelkkä ruoan hajukin nykyään. Eilen jouduin pakottamaan itseni syömään illalla, kun en oikeasti enää meinannut pystyssä pysyä, pyörrytti ihan helvetisti. Ja parin kilometrin matkallakin tuntuu, että sydän pettää, rupeaa silleen jännästi ahistamaan... Se on pelottavaa... tavallaan...
Ja minä suutun nykyään ihan kauhean helposti. Ja kun minulla on aina ollut jonkin sortin vihan-/voimanhallintaongelmia... Tuossakin pari päivää sitten meinasin ruokapöydässä heittää äitiä mukilla päähän, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni ja tyydyin vain paiskaamaan oman huoneeni oven kiinni ja huudattamaan musiikkia täysillä... Minä pelkään itseäni nykyään... Ja varsinkin sitä, mitä pääni sisällä liikkuu...
En voi enää hillitä itseäni...
*******
"Bring me home or leave me be
My love in the dark heart of the night
I have lost the path before me
The one behind will lead me
Take me
Cure me
Kill me
Bring me home
Every way
Every day
Just another loop in the hangman's noose
Take me, cure me, kill me, bring me home
Every way, every day
I keep on watching us sleep
Relive the old sin of Adam and Eve
Of you and me
Forgive the adoring beast
Redeem me into childhood
Show me myself without the shell
Like the advent of May
I'll be there when you say
Time to never hold our love
My fall will be for you
My love will be in you
You were the one to cut me
So I'll bleed forever..."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti