
Nyt mä kuolin.
Järkytyin. Muserruin. Lamaannuin...
Pää on ihan tyhjä...
Sen sanat kaikuu mun päässä...
Ei, ei, EI!!!!!
Äääääää....! Päästäkää minut pois omasta elämästäni..!
Joku, pliisss...?!
Ja kun minä arvasin, että jotain oli tapahtunut... Ihan varmasti arvasin. Kun minä näin sen aamulla, mä näin sen sen silmistä... En vaan halunnut uskoa... En halunnut... En todellakaan...
Ja se sattuu ihan helvetisti! Ja minä vihaan itseäni! Niin käsittämättömän syyllinen olo... Minä kuolisin ennemmin kuin näkisin sen niin rikki... Ja kun se on minun syytä, ihan varmasti on...
Päästäkää mut pois...!
*******
"Ja nyt, kun ikuisuuden jälkeen
tänne on pakko palata,
kaikki näyttää pienemmältä
ja koivusta keinu puuttuu.
Päästä lähtemään,
auta lentämään,
vielä menisin taivaan taakse
ja kauas sinne jään.
Pihlajat on paikoillaan.
Ikkunasta katsoin tähtiä ja toivoin pääseväni
kauas pois niiden luo
– on myöhäistä pyytää niin.
Jotenkin ovat silmätkin
vanhat jo aikaisin.
Joku muka pimeään kietoutuu,
tahtoisi varjoihin;
minä vaihtaisin kaiken pois,
raskas on kivi kantaa.
Vedenselät puhuisivat aamuisin,
kuinka on kaunis maa..."
vanhat jo aikaisin.
Joku muka pimeään kietoutuu,
tahtoisi varjoihin;
minä vaihtaisin kaiken pois,
raskas on kivi kantaa.
Vedenselät puhuisivat aamuisin,
kuinka on kaunis maa..."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti